vuosipalaveri

Tässä taas ollaan.

Olisi vuosipalaverin paikka.

Katsellaanko taaksepäin vaiko vain eteen?

Ilman mennyttä ei ole tulevaa,

voiko niin sanoa?

Ennen tätä hetkeä pohdin otanko vihon ja kynän,

vai nostanko seuralaiseni -läppärini syliini ja avaan blogin? 

Juuri nyt on olo jotta neljäpäivää piti tätä vuotta edetä

kunnes iski tämä inventaario-olo.

TAMMIKUU

Syntymäpäivänäni tungin pellavarivettä keittiön seinälautojen väleihin.

Tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi. 

Olin innostunut keittiörempasta.

Kaikki nämä tunteet seurasivat koko vuoden.

HELMIKUU

Haahuilin talvisessa metsässä yksinäni.

Istuin haikeana kummipojan vanhojentansseja seuraamassa.

Iloitsimme koko perheen voimin risteilyllä.

 MAALISKUU

En vilahda yhdessäkään arkistokuvassa.

Hän, Pontus, minunkin edestäni.

Viisas ja kovasti rakas meille kaikille.

HUHTIKUU

Menin metsään kerran jos toisenkin, en kirjoittanut mitään.

Noususuhdanteiseen käyrään ja juileihin sain ohjeen;

lisää liikuntaa, laihduta ja venyttele enemmän.

TOUKOKUU

Kuva-arkistossa on monta iloista kuvaa.

On kevätsiivottu leikkimökki, kuopuksen vappupallo.

Perhepotrettia äitienpäivältä.

Kevätjuhlaa, puuhun ripustettu riippukeinu.

Toukokuu oli lämmin, suorastaan kuuma.

Yhtenä yönä asuinalueeltamme poistui kaksi liian varhain,

kaksi ystävääni toisaalla jättivät hyvästit isälleen, kumpainenkin.

Varjoja toukokuussa.

Kuvassa esikoisemme solisluu.

Korjattiin helatorstaina vappuaattona koulussa sattunut vamma. 

KESÄKUU

Heitettiin heipat koululle, karattiin kesälaitumille.

Vietettiin juhannusta, kesäleiriä, parisuhderetkeä.

Juhlittiin kesän ensimmäinen rippilapsi.

HEINÄKUU

Oma poikanen sekä siskopoikanen kesän sankarit.

Säät suosivat.

Iloisia kohtaamisia, naurua, paljon kakkua.

ELOKUU

Ehdin kuvata heinäkuun alussa valmistuneen kapinallisen keittiön.

Tämäkin kuvakulma on jo kokenut muutoksia pöytien osalta,

niin ja verhotkin löytäneet ikkunaan.

Elokuu aloitti arkea, tosin pienen koko perheen yhteisen kesäretken kautta.

Tiivis viisipäiväinen juuri sopiva asuntoautossa matkaten,

tulee psyykkinen mahtuminen vastaan.

SYYSKUU

Erään viikon aloitin näissä maisemissa. Oli vapaapäivä ja kotihommia mielessä.

Lähdinkin kävelylle. Parasta lääkettä, voimaannuttava lähiluonto.

LOKAKUU

Lokakuussa oli paljon nähtävää ja koettavaa.

Kuvan maisema hetkestä jolloinka luonto tarjosi parastaan.

Usvaisella järvellä yöpyneet, muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet heräsivät.

Seurasin satumaista hetkeä auringonnousuun.

Olin iätön.

MARRASKUU

Marraskuussa juhlitaan serkuksista nuorinta. Juhlitaan kuopustamme, iskää, kaikkia isiä.

Nuorinta ja vanhinta kummityttöäni. Näin muutaman mainitakseni.

Avasimme ovet joululle.

JOULUKUU

Loppukiri kiireelle, pimeydelle, väsymykselle.

Tilalle hitautta,yhdessäoloa, kellottomuutta.

Kynttilänvaloa.

Niin taputeltiin yksi vuosi pakettiin.

Ihan hyvä sellainen josko ei halua hehkuttaa eikä latistaa.

Kasvun vuosi.

8425g

Uusi vuosi,

uusi alku.

Enemmän vaiko vähemmän?

Kirjata ylös.

Itselleni iskee näin vuoden alussa uusien vihkojen,

uusien muistiinpanojen tarve.

Tänäänkin olen pohtinut kaikkea ylöskirjattavaa.

Toisaalta.

Olisiko rennompaa antaa mennä vaan,

luottaa vaihtelevaan muistiin.

Muistaa asiat edes sinnepäin.

Mitä sillä kaikella ylöskirjatulla tiedolla tekee?

Paljonkin.

Senkin olen huomannut.

On vertailukohtia ja yllätyksiä vuosien takaa.

Täällä blogissakin jo sellaista.

Asioita joita ei enää edes muistanut tapahtuneen.

Ja tietenkin yrittäjän näkökulmasta  katsellen,

kaikki pitää olla arkistoista esille nostettavissa.

Jos tänä vuonna tekisin sellaisen yhtenäisen käsityövihon.

Kirjaisin sinne kaikki neulomukseni,

tietoa langasta, menekistä.

Laittaisin ylös ohjetta, mittoja.

Kirjaisin ne muutamat tilausneuleet.

Kuvatkin olisi kivoja,

ne löytyisivät varmaankin täältä, instagrammista tahi fb-maailmasta.

Iltapuhteina tyhjensin vyötepurkin.

Se syönyt vuoden 2017 lankojen vyötteet.

Osa langoista vielä jämä-nimikkeellä jäljellä,

mutta karkealla matikalla selvisi luvuksi 8425g.

Olen laihtunut melko paljon.

Kohti langanlaihaa.

Kuka uskoo?

En minä ainakaan.

 

 

 

yhdenlainen katsaus

Tammikuussa kuvasin punaiset varpaankynteni.

Jalkani lämmittelivät mustalla laavakivihiekalla,

Los Gigantesissa.

 Helmikuussa perheeni poseerasi Kasnäsin lumettomalla rantakalliolla.

Yön aikana satoi lunta.

 Maaliskuussa yläkerrasta löytyi jalaton, hännätön, korvaton koira.

Sieltä on löytynyt myös nenätön barbie.

Ja johdoton nettiboxi ja mykkä patteri.

Huhtikuussa nautimme metsäterapiasta.

Kovin keväiseltä jo näytti.

Toukokuussa käväisimme Kuopiossa.
Päälimmäisenä reissusta jäi mieleen rengasrikossa auttaneen ojentama kalakukko.

Kesäkuussa koitti vapaus koululaisille.

Aurinkokin juhlisti päivää.

Heinäkuussa seikkailimme monissa mutkissa.

Ei se pelkkää risukasaa ollut,

kuvat, kuten tämäkin sen todistaa.

Elokuussa mörköilin yksin mökillä.

Evästin luonnonantimilla leipäni päällystäen.

Syyskuussa esimakua rempasta. Laitoimme kellarimme etukatoksen kuntoon.

Lokakuussa retkeilimme asuntoautolla.

Lasten syysloma.

Marraskuussa ihailin auringonlaskua taivaalla.

Joulukuussa.

Tänään, olen ikuistanut itseni sädehtivänä peilin edessä.

Kaikki vuoden pahantuulisuudet ovat kasaantuneet,

reilu kaksi tuntia vielä niin toivottavasti helpottaa.

 

leffailta

Meillä oli tänään shoppailupäivä.

Oltiin koko perhe selviytymässä kauppakeskuksessa.

Yksi tosi innokas,

toinen vähän mukana vedettävä.

Kolmas hivenen tukahdutettu.

Kaksi "kun oli pakko" -tyyppiä.

Yksi liian pieni päättämään.

Ja minä.

Lienee kaikkien mielestä parasta oli kotiinpaluu.

Ostin leffan,

Napapiirin sankarit 3.

Päätön.

Mahtava pohjoisen murre.

Hillittömän hölmö.

Huikeat maisemat.

Välähdys vakavuutta.

Naurua.

Vietimme leffaillan, jossa ainoastaan pari oli vähän liian pientä hölmölle huumorille. Maisemat kyllä tunnistivat.

Ehkä selviävät kun tarjolla oli pirtelöä, poppareita ja suklaakonvehteja.

Leffaseurana meillä oli tietenkin myös karvatohveli.

Hän vietti parituntisen tänään yksin kotona

ja täten loppuilta olikin yhtä läheisyyden kaipuuta.

(ja papanointia, suklaavarkautta, paperin syömistä...)

 

jouluaatto

Nyt oli pakko avata kone,

aattoiltana.

Tahdon joulukuun täyttyvän teksteillä.

Lapsista kolme kipitti jo yläkertaan,

rakentamaan uusilla legoillaan.

Kaksi vanhinta istuu seurassamme tv:n äärellä.

Harvinaista,

tämä tv:n katselu.

Tämä aatto on tehty kynttilöiden loisteesta, riisipuurosta, joululauluista.

Päiväsaunasta, kesän tuulahduksesta vihdan muodossa.

Iltapäiväkävelystä koko perheen voimin.

Hautausmaa ja kynttilät.

Aaton aurinko.

Ruuanlaitosta, hienoksi kattamisesta.

Ylensyömisestä.

Lahjojen avaamisesta.

Ilosta, riemusta, yllätyksellisyydestä.

Suklaasta, suklaasta ja suklaasta.

Olen kiitollinen.

Olen onnellinen.

 

pieni ja pörröinen

Meidän Pontus-pupunen.

Täytti joulukuun lopulla puoli vuotta.

Hänen piti olla tyttären kani,

käytämme sanaa meidän -pakko saada vähän omistaa.

Pikkuinen pörröinen persoona.

Tänään ulkoili ihanassa lumisäässä

ja ulkoilun jälkeen otti rennosti lempipaikassaan,

olohuoneen pöydän alla.

Nyt Pontus on hoidossa.

Ihmettelemme mitenkä tuo pieni ja pörröinen on niin suuri,

tuntuu niin suurelta tyhjyydeltä kun ei ole kotona.

Meitä odottaa seikkailu.

Seikkailua varten tarvitsin neuleen.

Pieneen tilaan mahtuvan,

lämmittävän.

Siskoni markkinoi minulle neulemallin

ja langat.

Sanoi että hyvin ehdin.

Ehdin.

Eilen illalla myöhään kudoin toisenkin hihan valmiiksi,

aamun aloitin neuleen kasaamisella.

Nyt se on valmis.

Sovitettu.

Ja mitä parasta,

tykkään siitä aika paljon.

 

Pontus

Hän on Pontus.

Uusi perheenjäsenemme.

Pontus muutti meille reilu 2vko sitten,

hän on syntynyt kesäkuun lopussa.

Pontus on keskimmäisen lapsemme lapsi,

minä olen ny pupun mummo

-vai mitenkä se menikään.

Koko perhe on hullaantunut.

Hän on niin söpö, touhukas persoona.

Kasvanut kovasti tämänkin kuvan ottamisen jälkeen.

Olen karvaturreille allerginen,

en onneksi pupusille.

Vähän pelkäsin, mutta mitään oireita ei ole tullut.

Ei edes hellyyttävistä  pupun pusuista.

 

Perheemme ahkerin Poke-metsästäjä sai lapaset.

Teeteen Pallasta ja heijastinlankaa.

 

Teinipoikaselle lapaset.

Lämmintä tuplalangalla,

turvallisuutta heijastuksella.