tulee..

...valmista.

Ja hän oli sen lihalaatikon tyhjentänyt,

kiitos Rakas.

Paikka jossa ei tarvitse olla tehokas on metsä.

Syksyllä metsä on parhaimmillaan.

Metsässäkin on riskinsä.

Voi iskeä marja- tahi sienivimma.

Olen melko immuuni.

Onhan siinä toki runsaasti löytämisen tuottamaa mielihyvää kun oranssin kanttarellin bongaa.

Tai onnistuu tallustelemaan keskelle suppilovahverokylää.

Viikonloppuna metsäilin vain vähän ja lyhyesti.

Poikkeuksellisesti sain sinne seuraakin.

Kuvasimme pienemmän poikasen uutta villapaitaa,

sitä vastavalmistunutta.

Neuleet eli kutimeni tavallisesti valmistuvat.

Toimivat näin erittäin terapeuttisesti.

Saa purkittaa jäljelle jääneet lankapallerot,

laittaa puikot omalle paikalleen.

Ihailla ja ihmetellä,

huokailla hetkellistä tyhjiötä uutta visioo odotellessa. 

 

lähimetsä

Kun ei enää itse pääse metsään,

tehdään metsä, satumaisemat ja muutenvaan kiekurat jalkaan.

Rakkaalle ystävälle.

Hänelle joka tarvitsee apua vierelleen 24/7.

Kävin sukat tänään häneen jalkoihinsa sovittamassa,

kerroin jokaisen silmukan rakkaudella kutoneeni.

Sain lankavarastoani pienemmäksi.

Puikot: 3mm

Lanka: teetee Pallas ja teetee Salla

Ohje: Rakas villasukka -lehden ohjetta "metsänväen sukat" seuraten

 enemmän ja vähemmän.

Kotimatkalla kävi itku mielessä.

Elämän epäreiluuksia.

yhdenlainen katsaus

Tammikuussa kuvasin punaiset varpaankynteni.

Jalkani lämmittelivät mustalla laavakivihiekalla,

Los Gigantesissa.

 Helmikuussa perheeni poseerasi Kasnäsin lumettomalla rantakalliolla.

Yön aikana satoi lunta.

 Maaliskuussa yläkerrasta löytyi jalaton, hännätön, korvaton koira.

Sieltä on löytynyt myös nenätön barbie.

Ja johdoton nettiboxi ja mykkä patteri.

Huhtikuussa nautimme metsäterapiasta.

Kovin keväiseltä jo näytti.

Toukokuussa käväisimme Kuopiossa.
Päälimmäisenä reissusta jäi mieleen rengasrikossa auttaneen ojentama kalakukko.

Kesäkuussa koitti vapaus koululaisille.

Aurinkokin juhlisti päivää.

Heinäkuussa seikkailimme monissa mutkissa.

Ei se pelkkää risukasaa ollut,

kuvat, kuten tämäkin sen todistaa.

Elokuussa mörköilin yksin mökillä.

Evästin luonnonantimilla leipäni päällystäen.

Syyskuussa esimakua rempasta. Laitoimme kellarimme etukatoksen kuntoon.

Lokakuussa retkeilimme asuntoautolla.

Lasten syysloma.

Marraskuussa ihailin auringonlaskua taivaalla.

Joulukuussa.

Tänään, olen ikuistanut itseni sädehtivänä peilin edessä.

Kaikki vuoden pahantuulisuudet ovat kasaantuneet,

reilu kaksi tuntia vielä niin toivottavasti helpottaa.

 

tarkastuskäynti

Kävin tänään mökillä,

asuntovaunullamme kurkistamassa.

Viimeksi sienireissulla piipahdin,

jäänyt kiireen jalkoihin.

Hyvänolon paikka.

Siirsin syksyisiä varusteita laatikkoon jemmaan

ja ripustin talvisia tilalle.

Toive ja haave ja tavoite olisi joululomalla ehtiä ajan kanssa metsäilemään.

Metsässä oli lunta enemmän kuin meillä kaupungissa.

Olihan se märkää tietenkin,

mutta kengät upottavaa syvyydeltään.

Parvi punatulkkuja istui koivun latvassa

ja minun kamerani tietenkin kotona.

Mökkitie tarjosi pientä jännitystä reissuun.

Onkin hyvä välillä kerrata talvisissa olosuhteissa ajamista.

Mitenkä sitä kaasua painaa, kuinka rattia kääntää kun suunta on jonkin muun hallinnassa kuin itsellä.

Pulssi kohosi kyllä.

Ja sydän oli pakahtua kaikesta muusta.

 

 

kiltti syyskuu

Ihana syksy.

Tähän aikaan vuodesta olemme usein olleet matkoilla.

Ulkomailla.

Viimepäivinä olen saanut kuvamuistutuksia matkoista fb-maailmassa.

Aina huokaa ripauksen haikeana.

Toisaalta.

Syyskuu on ollut niin kiltti ja kaunis.

En ole kaivannut muualle kuin lähemmäksi luontoa,

metsään.

Syksyisin metsä on minulle rakkaampi kuin muulloin.

Silloin se tuntuu turvallisemmalta.

Metsässä on ihana liikkua. Katsella, kuunnella, haistella.

Eksyillä hallitusti.