vuosipalaveri

Tässä taas ollaan.

Olisi vuosipalaverin paikka.

Katsellaanko taaksepäin vaiko vain eteen?

Ilman mennyttä ei ole tulevaa,

voiko niin sanoa?

Ennen tätä hetkeä pohdin otanko vihon ja kynän,

vai nostanko seuralaiseni -läppärini syliini ja avaan blogin? 

Juuri nyt on olo jotta neljäpäivää piti tätä vuotta edetä

kunnes iski tämä inventaario-olo.

TAMMIKUU

Syntymäpäivänäni tungin pellavarivettä keittiön seinälautojen väleihin.

Tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi. 

Olin innostunut keittiörempasta.

Kaikki nämä tunteet seurasivat koko vuoden.

HELMIKUU

Haahuilin talvisessa metsässä yksinäni.

Istuin haikeana kummipojan vanhojentansseja seuraamassa.

Iloitsimme koko perheen voimin risteilyllä.

 MAALISKUU

En vilahda yhdessäkään arkistokuvassa.

Hän, Pontus, minunkin edestäni.

Viisas ja kovasti rakas meille kaikille.

HUHTIKUU

Menin metsään kerran jos toisenkin, en kirjoittanut mitään.

Noususuhdanteiseen käyrään ja juileihin sain ohjeen;

lisää liikuntaa, laihduta ja venyttele enemmän.

TOUKOKUU

Kuva-arkistossa on monta iloista kuvaa.

On kevätsiivottu leikkimökki, kuopuksen vappupallo.

Perhepotrettia äitienpäivältä.

Kevätjuhlaa, puuhun ripustettu riippukeinu.

Toukokuu oli lämmin, suorastaan kuuma.

Yhtenä yönä asuinalueeltamme poistui kaksi liian varhain,

kaksi ystävääni toisaalla jättivät hyvästit isälleen, kumpainenkin.

Varjoja toukokuussa.

Kuvassa esikoisemme solisluu.

Korjattiin helatorstaina vappuaattona koulussa sattunut vamma. 

KESÄKUU

Heitettiin heipat koululle, karattiin kesälaitumille.

Vietettiin juhannusta, kesäleiriä, parisuhderetkeä.

Juhlittiin kesän ensimmäinen rippilapsi.

HEINÄKUU

Oma poikanen sekä siskopoikanen kesän sankarit.

Säät suosivat.

Iloisia kohtaamisia, naurua, paljon kakkua.

ELOKUU

Ehdin kuvata heinäkuun alussa valmistuneen kapinallisen keittiön.

Tämäkin kuvakulma on jo kokenut muutoksia pöytien osalta,

niin ja verhotkin löytäneet ikkunaan.

Elokuu aloitti arkea, tosin pienen koko perheen yhteisen kesäretken kautta.

Tiivis viisipäiväinen juuri sopiva asuntoautossa matkaten,

tulee psyykkinen mahtuminen vastaan.

SYYSKUU

Erään viikon aloitin näissä maisemissa. Oli vapaapäivä ja kotihommia mielessä.

Lähdinkin kävelylle. Parasta lääkettä, voimaannuttava lähiluonto.

LOKAKUU

Lokakuussa oli paljon nähtävää ja koettavaa.

Kuvan maisema hetkestä jolloinka luonto tarjosi parastaan.

Usvaisella järvellä yöpyneet, muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet heräsivät.

Seurasin satumaista hetkeä auringonnousuun.

Olin iätön.

MARRASKUU

Marraskuussa juhlitaan serkuksista nuorinta. Juhlitaan kuopustamme, iskää, kaikkia isiä.

Nuorinta ja vanhinta kummityttöäni. Näin muutaman mainitakseni.

Avasimme ovet joululle.

JOULUKUU

Loppukiri kiireelle, pimeydelle, väsymykselle.

Tilalle hitautta,yhdessäoloa, kellottomuutta.

Kynttilänvaloa.

Niin taputeltiin yksi vuosi pakettiin.

Ihan hyvä sellainen josko ei halua hehkuttaa eikä latistaa.

Kasvun vuosi.

pienet jutut

Vieläkö kirjoitan, kysyttiin.

No jaa -aina välillä. 

Miksi en kirjoittaisi voisin itseltäni kysyä.

Pienet jutut ovat tämän päivän sana.

Paljon kaunista luontoa, ystäviä, iloa, naurua, kohtaamisia, herkkuaamiaisia.

Tänään pörähti kevätkärpänen ompeluinspiraation muodossa.

Piti ommella pari pikkuverhoa jouluisten tilalle oviin,

tulikin ommeltua neljät verhot.

Nämä makuuhuoneen kevätverhot se suurin yllättäjä.

 Kaikki materiaalit ovat kierrätysjuttuja,

kirpalle ajautuneita -kangaskorissani marinoituneita.

Tuli olo jotta taas sai uutta vaikka mitään ei pysty hankkimaan.

en yhtään prinsessa

Esine,

joka notkunut yläkerran vessan hyllyllä vuosia,

osui tänään silmiini.

Soittorasiani.

Lapsuuden synttärilahja. Hartaasti toivoin ja sain lahjaksi kaksikin soittorasiaa.

Muistan kun kävimme paikallisessa lelukaupassa toisen vaihtamassa,

varmaankin johonkin rekka-autoon -en muista.

No toin tänään soittorasian alakertaan,

koesoitin ja katselin kirppatädin silmin.

made in Japan

En se minä kyllä siinä tanssahtele tyllihameessa.

En ole tanssahdellut koskaan,

enkä ole omistanut prinsessa hörhelöitäkään.

Ei minulla ole ollut edes pitkiä hiuksia joita kiharrella kauniiksi.

Poikatyttö taidan olla.

Tätä miettiessäni ajauduin kampauspöytäni tarinaan.

Tykkään kalusteesta valtavasti,

se on kaunis.

Joskus kampaan hiuksiani peilin edessä.

Peili on sellainen epätarkaksi elänyt. 

 En ole koskaan istahtanut peilin äärelle kuvaani katsomaan.

Olen huono peilien kanssa.

Saatan pestä hampaat,

föönata hiukseni

ja jo kotoa lähtiessä ajatella; en katsonut yhtään peiliin.

Sillä silmällä.

Tästäkin voisi tehdä vaikka uudenvuoden lupauksen.

Voisin katsoa peiliin useammin.

Laittaa vaikka ripsiväriä joskus.

Niin ja ostaa huulipunan sen eltaantuneen tilalle.

Huih.

 

tapaamisia

Kiire.

Mukavuudenhalu.

Väsymys.

Jää monen ystävyyssuhteen hoito retuperälle.

Saataa kyllä viestit kulkea sosiaalisessa mediassa tahi 

kuulumiset pikaviestein puhelimitse.

Ei vaan ehditä kohtaamaan kasvotusten.

Joulu voisi olla jokapäivä.

Jos se saa näin aktivoitumaan tällä saralla. 

Olen tällä viikolla halannut tärkeää ihmistä.

Hän hymyilee ja on aina tuhmuudet mielessään.

Omat kädet eivät enää toimi.

Ei toimi jalat, ei käänny pää, happeakin tarvitsee.

Sanat vaativat tulkkausta.

Hymy ja silmäkulman pilke toimivat.

Joskus ihailin ja kadehdin hänen rohkeuttaan, reippauttaan ja 

taitoa heittäytyä täysillä.

Samoja piirteitä ihailen edelleenkin.

Ne eivät ole kadonneet vaikka kroppa ympäriltä hiipuu pois.

Tämän tapaamisen lisäksi olen syönyt berliininmunkin 

tärkeimmän serkkuni kanssa.

 Meillä oli seuranamme esikoisemme, kummityttöni sekä 

serkkuni nuorempi tytär.

Olen palvellut asiakkaita kirpputorilla siskoni kanssa.

Kudoimme kokopäivän ja maailma samalla parantui.

Tänään keitin kahvit vanhemmilleni.

Kiitos tontuille, oli mukava kun ajelitte käymään. 

Illalla lämmitimme glögiä esikoisen kummisedälle.

Lapset ahkeroivat syömällä suklaata.

Tänään tein myös joulusiivouksen lähes vahingossa.

Se oli sellainen kun pyyhki pölyt työpöydältä ja kirjahyllyn reunalta.

Kaatoi lasikulhoon tuoksutuikkuja.

Huomenna imuroin,

vaikka näytti ja tuoksui jo aivan valmiilta jouluntuloon.

 

 

pallot hallussa

"on taas aika joulupallojen..."

Kaikki kiltit opet saavat joulupallot

tai jos vähän tuhmaksi käy,

voi saada pallon vuodesta toiseen.

Ihan mitenkä vaan. 

Perinteitä on vaalittava.

Mielikuvituksen jumi.

Nopeus.

Helppous.

Edullisuus.

Pallojen kauneus.

Eihän koristeita voi koskaan olla liikaa.

Handmade with Love.

Kaikki pallot ovat hallussa.

Vaatinut määrätietoisen päivän päänsärystä huolimatta.

Nyt ei muuten särje,

vasen ranne tuntuu kyllä omituiselta.

Valtaosa joulumuistamisista on kääritty.

Ja niistä neulottavista enää yksi tärkeä jäljellä.

Ehkä tonttuilemme jouluyönä kuopuksen ystävän oven kahvalle.

kaksin aina kaunihimpi

Joulukuusi.

Kaikki alkoi äänestyksestä,

tarvitaanko meille joulukuusta?

Onko sille edes mitään paikkaa?

Hävisin, mutta voitin kuitenkin.

Minun jouluni ei tule ilman kuusipuuta.

Tarvitsen lattialle ropisevia neulasia.

Ja vielä enemmän tuoreen kuusen tuoksua,

kynttilöiden loistetta,

kimaltavia joulupalloja.

Keksin kuuselle sijoituspaikaksi kaikista otollisimman.

Kun istun iltaisin keinutuolissa näen kuusen suoraan edessäni.

Siinä ne nyt seisovat.

Näyttävät juuri niin jouluisilta kuin toivoinkin.

Taisin saada tupla- vai puhutaanko jo triplavoitosta,

sillä kuusia on kaksi.

Pieniä ja pippurisia,

tuuheita.

Niiden mukana saimme sisätiloihin kirkkaanvihreän hämähäkin.

Minun oli tarkoitus pelastaa hämähäkkikammoinen perheeni vihreältä oliolta,

mutta se katosi kesken operaation.

Jännä yö edessä.

 

siivousta ja shoppailua

Tänään oli yksi niistä kerroista vuodessa kun siivoan lastenhuoneen.

Ovat jo sen verran isoja jotta saavat itse huolehtia siisteydestä.

Apuna olen mielelläni, työnjohtajana ja tsempparina.

Tänään tartuin toimeen syyllisten ollessa koulussa.

Tai olihan se yksi heinän heittelijä, papanakone paikalla.

Pälyili hyllyn takaa ja imuria pakeni sängyn alle.

Kun on paljon leluja,

monta leikkiä.

Runsaasti askartelumateriaaleja ja sisko, joka toteuttaa Tubesta näkemänsä rakennelmat.

Avot.

Siistiä tuli.

Ja voi sitä onnellista joka koulusta tultuaan ilmoitti heti eteisessä.

"ketään kaveria ei tullut kun siivoan tänään sen huoneeni"

Ja ilme kun astui huoneeseensa.

Tonttu oli tehnyt taikojaan.

 

 Iltapäivällä tämä tonttu starttasi esikoisen kanssa ostoksille.

Meidän perinteinen joulureissu.

Sama kaupunki, samoja kauppoja. Aina eri ruokailupaikka.

Tällä kertaa olimme näppäriä ja ostoskori täyttyi nopsaan.

Ideoita irtosi ja sehän hymyilytti.

Nyt on edessä enää operaatio paperi ja teippi.

 

ilmeen muutos

Isompi, avarampi, raikkaampi, tunnelmallisempi, valoisampi.

Jouluisempi.

Vaihdoin makuuhuoneeseen tänään verhot.

Ja jotta verhot näyttäisivät mukavammilta, piti pestä ikkunat.

Vesi oli mustaa.

Torstaina meillä oli työtehtävänä tyhjentää eräs kiinteistö,

vintti ja kellaritilat sekä pari liiketilaa.

Roskalavallinen ja vähän päälle.

Paljon hikeä, vähän ärräpäitä, kolme kipeytynyttä kroppaa.

Metallia ja muutama helmi.

Siellä vintillä oli pahvilaatikko,

jonka sisällä oli kankaita ja meidän uudet verhot.

Pesin ja silitin.

Olen onnellinen löydöstäni.

joulukuun toka

Tänään nousin ylös puoli kymmeneltä.

Avasin kalenteriluukut. Minua on onnistanut, kalentereita kaksin kappalein.

Toisen ostin perheemme partiotytöiltä ja toisen sain yllätyslahjaksi esikoiselta.

Tästä se joulun odotus vain kiihtyy.

Nautin aamiaista vapaapäivän tahtiin.

Katselin telkkaria yhdellä silmällä. Se todella harvinaista, sillä tv:n katselu ei ole minun juttuni mihinkään aikaan vuorokaudesta.

Nyt ehkä altistun asialle enemmän kun keittiössä on telkkari.

Ja se keittiö on tällä hetkellä kellarissa, remppaevakossa.

Aamulla luin lehden ja melkein toisenkin,

join ison mukillisen teetä.

Kynttilänvalossa.

Kaksituntia kului aikaa.

Hahaa.

Melkein syyllisenä ryhdistäydyin ja lähdin lähikaupassa kipittämään.

Koululaisille kyniä, pyyhekumeja, lyijyä ja sen sellaista.

Pääsivät eilen kuittailemaan ettei välineet enää ole syksyllä ostetussa kunnossa.

Kauppareissun jälkeen istahdin hetkeksi kutomaan.

Jouluisia juttuja riittää,

keksin niitä kokoajan lisää.

Iltapäivällä lähdimme juhlimaan mummoa,

kokkasi perheellemme herkkuja synttärinsä kunniaksi.

Kiitos.

Vieläkin tuntuu että on syönyt.

Iltapuhteina skarppasimme poikien huoneet.

Isompi hoitaa homman itsenäisesti,

pienempi tarvii tsemppausta.

Nyt on imuroitu, järjestelty ja tuuletettu.

Taas kelpaa heidän pesäkoloilla luolissaan. 

Näyttää ikkunoille viritetyt kynttelikötkin paljon tunnelmallisemmilta.

alati kudottua

...tai neulottua. Ihan sen  mukaan mitä termillä ymmärtää,

minä olen aina kutonut puikoilla. Ja työ on nimeltään kutimet.

Alueellisia, murrejuttuja, olen ymmärtänyt.

Ja pikkuisen olen virkannutkin.

Ylittänyt itseni ja saanut isännän tyynyn näyttämään idoliltaan,

ainakin kun kauempaa katselee.
teetee Pallas.

Perheemme motoristille valmistui toukokuussa kauluri.

Taitaisi olla sesonkituote tälläkin hetkellä josko sateelta (tai pyörän ongelmilta) pääsisi ajelulle.
Schachenmayr Merino Extrafine 120.

Toukokuussa valmistuivat pienemmälle poikaselle läppäsormikkaat.

Lanka olikin ihan juhlavuoden oloista vaikkei sitä vyötteessä mainostettu.

Regia.

 

Esikoisen kummisedälle ajosukat.
Pitkällä varrella ideana etteivät ajobuutsit hankaa.
Jalat pysyvät lämpiminä eivätkä hikoa. Tai jos sukat hikistyvät,

kuivuvat ja tuulettuvat.
Regia.

 

Anopille kesäisempää, lyhytvartista sukkaa.
Oli edelliset kuluttanut puhki tai jotain sellaista.
Step.

 

Muutama vuosi sitten aloitettua? Kokeilua domino-tekniikalla.
Siitä tulikin jämälankakassi.

Vielä en tiedä kenen.

 

Junasukkia jämälangoista (en nyt muista olenko tämän jo julkaissut)
Näiden innoituksena silkka tekemisen riemu ja langanloppujen tuhoaminen.

Ovathan ne söpöjä,

astetta villimmille vauvoille.

Katia merino baby.

 

Läppäsormikkaat keskimmäisille tytöille,

omat kumpaisellekin, tietenkin.

Kreetan tuliaislanka.

 

Kaverin työkaverille.

Kämmekkäät.

Samaa Merino extrafinee kuin kaulurikin.

 

Neule itselle.

Se on vain kasvanut juhannussateissa, minä en.

Käy nyt teltasta tai perhemakuupussista.

Katia Alpakkacotton sekä Katia Sena. 

 

Kaverin siskolle.
Astetta kinkkisempi tilaustyö.

Selvisin.

Vai tunnistaako?

Novita Nalle.

 

Serkkupojan esikoistytölle.
Lastemme tuoreimmalle pikkuserkulle.

Hän on ihana.

Katia Merino Baby. 

 

Tätin pikkutermiitille.

Neljä ja puol vee.

Step.

 

Keskimmäiselle tyttärelle juhannussukat.

Uusi lankatuttavuus.

Grûndl HotSocks Palma

 

Kuopuksen opelle kevätlahja.

Saa esikoisensa.

Katia Merino Baby.

mä mihinkään menny

Täällä taas.
Olin jo unohtanut kuinka valokuvia pienennetään...

Tuntuu vähän siltä että valoakin taas pilkahtaa, se toinen vuoden pahimmista kuukausista on nyt selätetty.

On kova tarve kirjoittaa ja valokuvata. Voi kunpa oppisin taas ihan oikeaan kameraan tarttumaan useammin. Kännykkä on vain niin helposti saatavilla ja lähikuvatkin parempia, mutta ne kauempana olevat kohteet.

Nyt olen innoissani toukokuusta, luonnonheräämisestä ja käsittämättömästä valoisuudesta. En tykkää takatalvisuudesta, mutta siedän sitä.

 

se etukatos

Olin metsässä yön yli,

yksin.

Oli tilaa ajatuksille ja valokuvaamiselle.

Illalla ystävä kävi kahvilla, rupateltiin yön pimeydessä,

lämpimässä etukatoksessa.
Tykkään niin kovasti lisäneliöistämme,

joita eräät vuodet suunniteltiin.

Yön nukuin huonosti, liikaa outoja ääniä.

Ja  mielikuvitusta.

Aamulla taas valtasi suuri ilo ja riemu.

Kasa lukemattomia lehtiä, kudin, kirjoitusvihko.

Kamera ja kahvia.