vuosipalaveri

Tässä taas ollaan.

Olisi vuosipalaverin paikka.

Katsellaanko taaksepäin vaiko vain eteen?

Ilman mennyttä ei ole tulevaa,

voiko niin sanoa?

Ennen tätä hetkeä pohdin otanko vihon ja kynän,

vai nostanko seuralaiseni -läppärini syliini ja avaan blogin? 

Juuri nyt on olo jotta neljäpäivää piti tätä vuotta edetä

kunnes iski tämä inventaario-olo.

TAMMIKUU

Syntymäpäivänäni tungin pellavarivettä keittiön seinälautojen väleihin.

Tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi. 

Olin innostunut keittiörempasta.

Kaikki nämä tunteet seurasivat koko vuoden.

HELMIKUU

Haahuilin talvisessa metsässä yksinäni.

Istuin haikeana kummipojan vanhojentansseja seuraamassa.

Iloitsimme koko perheen voimin risteilyllä.

 MAALISKUU

En vilahda yhdessäkään arkistokuvassa.

Hän, Pontus, minunkin edestäni.

Viisas ja kovasti rakas meille kaikille.

HUHTIKUU

Menin metsään kerran jos toisenkin, en kirjoittanut mitään.

Noususuhdanteiseen käyrään ja juileihin sain ohjeen;

lisää liikuntaa, laihduta ja venyttele enemmän.

TOUKOKUU

Kuva-arkistossa on monta iloista kuvaa.

On kevätsiivottu leikkimökki, kuopuksen vappupallo.

Perhepotrettia äitienpäivältä.

Kevätjuhlaa, puuhun ripustettu riippukeinu.

Toukokuu oli lämmin, suorastaan kuuma.

Yhtenä yönä asuinalueeltamme poistui kaksi liian varhain,

kaksi ystävääni toisaalla jättivät hyvästit isälleen, kumpainenkin.

Varjoja toukokuussa.

Kuvassa esikoisemme solisluu.

Korjattiin helatorstaina vappuaattona koulussa sattunut vamma. 

KESÄKUU

Heitettiin heipat koululle, karattiin kesälaitumille.

Vietettiin juhannusta, kesäleiriä, parisuhderetkeä.

Juhlittiin kesän ensimmäinen rippilapsi.

HEINÄKUU

Oma poikanen sekä siskopoikanen kesän sankarit.

Säät suosivat.

Iloisia kohtaamisia, naurua, paljon kakkua.

ELOKUU

Ehdin kuvata heinäkuun alussa valmistuneen kapinallisen keittiön.

Tämäkin kuvakulma on jo kokenut muutoksia pöytien osalta,

niin ja verhotkin löytäneet ikkunaan.

Elokuu aloitti arkea, tosin pienen koko perheen yhteisen kesäretken kautta.

Tiivis viisipäiväinen juuri sopiva asuntoautossa matkaten,

tulee psyykkinen mahtuminen vastaan.

SYYSKUU

Erään viikon aloitin näissä maisemissa. Oli vapaapäivä ja kotihommia mielessä.

Lähdinkin kävelylle. Parasta lääkettä, voimaannuttava lähiluonto.

LOKAKUU

Lokakuussa oli paljon nähtävää ja koettavaa.

Kuvan maisema hetkestä jolloinka luonto tarjosi parastaan.

Usvaisella järvellä yöpyneet, muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet heräsivät.

Seurasin satumaista hetkeä auringonnousuun.

Olin iätön.

MARRASKUU

Marraskuussa juhlitaan serkuksista nuorinta. Juhlitaan kuopustamme, iskää, kaikkia isiä.

Nuorinta ja vanhinta kummityttöäni. Näin muutaman mainitakseni.

Avasimme ovet joululle.

JOULUKUU

Loppukiri kiireelle, pimeydelle, väsymykselle.

Tilalle hitautta,yhdessäoloa, kellottomuutta.

Kynttilänvaloa.

Niin taputeltiin yksi vuosi pakettiin.

Ihan hyvä sellainen josko ei halua hehkuttaa eikä latistaa.

Kasvun vuosi.

tältä erää heippa Platanias

Kaikki alkoi elokuussa 2005.

Silloin saavuimme näihin maisemiin ensimmäistä kertaa.

Allaolevan kuvan hotelliin.

Kreeta taisi valikoitua ajankohdan valikoimatarjonnasta sattumanvaraisesti.

Sopivan lyhyen lentomatkan päässä.

Silloin matka oli nimeltään häämatka.

Mukana matkasi hassulta kuulostavasti anopit,

joidenka mukanaolon selittänee kolme alle kouluikäistä lasta.

4v, 2v ja 7kk

Se oli rakkautta ensikäynnistä alkaen.

 

 

pari retkeä

Kun ollaan reissussa, pitääkö vielä reissata?

Matkamme ajatus oli tankata valoa, lämpöä, yhdessäoloa.

Nauttia herkuista, kiireettömyydestä.

Kerätä voimia, rentoutua.

Ahmia paikallisuutta. 

Paikallisuutta lähdimme ahmimaan parina päivänä omaa lomakyläämme pidemmälle.

Bussimatkailimme Haniaan.

Meri oli tällä kertaa todella tyyni ja rauhallinen.

Edes aallomurtaja ei saanut tyrskyjä osakseen.

Satamassa kävellessämme kävi klassiset.

Ihmisiä tiiraili veteen, piti itsekin mennä katsomaan.

No kaloja näkyi.

Ja sitten jotain isoa ja ihmeellistä.

Merikilpikonna.

Vaikutuin.

Kapeat kujat, satama-alueen kauneus.

Tällä kertaa ihmismassa oli valtava verraten edellisiin käynteihimme.

Aavistus ahdistusta.

Ja selkeää helpotusta paluubussiin istahtaessamme.

Toisen retken teimme vuokra-autolla.

Suunta Paleohoraan ja sieltä Elafonissin rannalle.

Vuoristossa autoilu on aina yhtä jännittävää.

Enhän minä autoilusta tietenkään voi puhua kun vain kartanlukijana olen toiminut.

Tehtäviini on kuulunut komennukset; hiljennä, älä katso sivulle, apua, iik.

Kallistukset sisäsivulle jyrkänteiden kohdalla jotta paino pysyisi turvallisempana.

Liiankin pelottavaa.

 

Ja silti lähdemme moisille seikkailuille kerta toisensa jälkeen uudelleen.

herkuttelua Plataniaksessa

Aika kuluu.

En mä kohta enää muista mitä kaikkea matkaan sisältyi,

siihen mistä viimeksi aloin kertomaan.

Onneksi on kuva-apuja.

Söimme hyvin.

Herkuttelimme.

Joo, ihan niinkuin kotonakin mutta paljon erilaisesti kuitenkin.

Aamupalat nautimme omalla parvekkeella.

Kerran jouduimme siirtymään sisätiloihin liian kovan kuumuuden vuoksi.

Leipärasva suli rasiaan ja me tuoleihin.

Yhtenä aamupäivänä sadepisarat huiskivat kriittiseen aikaan.

Maisemaravintola hotellimme lähellä.

Minun annokseni tuo sininen uunivuoka,

yksi matkan maittavimmista illallisista.

Almiras Restaurant.

Taisi olla matkamme kuumin päivä.

Kävelimme pitkät pätkät ja tämä viilentävä herkkuhetki sai aivotkin jälleen toimimaan.

Frappe -jääkahvi, yksi tällä matkalla fanitettu tuote.

 

 

Sininenhetki auringonlaskun aikaan.

Artemis- ravintola aivan rannan tuntumassa.

Jälkeen auringonlaskun pelkkää pimeää merta,

mutta tunnelmaa senkin edestä.

 Käynnit ruokakaupassa etelänmailla ovat aina kokemus.

Valtavasti valikoimaa jokaiseen makuun.

Lihatiski toimii joka kerta.

 

 

Carpe Diem niminen ravintola rannassa.

Oltiin vietetty tovi rannalla makoillen ja uiden.

Pientä purtavaa mikä osoittautuu aina kokopäivän vatsan täyttäväksi.

Ei syöty enää illalla. 

 

 

Illallinen korkealla, maisemia ihaillen.

Vigli Restaurant.

Kuvan annos oli meille kolmelle yhteinen,

jäi vielä sille neljännellekin.

 

 

Talon tarjoama jälkiruoka.

Lomamme viimeisenä iltana.

Ruokailtiin korkeammalla kuin koskaan.

Amarantos.

 

Ravintola oli tavattoman hiljainen.

Hyvä meidän kannaltamme.

Saimme kunnian rupatella paikan omistajan kanssa.

Hän kertoi ensimmäisen kautensa vasta olevan loppusuoralla,

tuore yrittäjä siis tämän ravintolan parissa ainakin.

Puolisoni haastatteli ja minä pojan kanssa kuuntelin uteliaana.

Kreetalaisen englanninkieltä on yleensäottaen helppo ymmärtää.

 

Tänne pitää palata,

viinipiikki on auki.

 

 

Päivällä ennen kotiinlähtöä söimme hotellin allasbaarin yhteydessä.

Mythos Platanias.

Juhlistimme puolison syntymäpäivää arkisesti, mutta toisaalta kaukana siitä.

 

***
ikävä matkaa

sää jännitys

Viikko sitten palasimme perinnematkalta.

Sellaiselta jonka esikoinen aloitti täytettyään viisitoista.

Perheemme viisitoistavuotias pääsee etelän lämpöön laatuaikailemaan vanhempien kera.

Meillä ei kylvetä rahassa, jotenka ihan itsestäänselvyys tämäkään matka ei ollut.

Saatiin kuitenkin säästetyksi tarvittava summa ja onnistuimme löytämään edullisen vaihtoehdon.

Teimme ensimmäistä kertaa matkaa Apollomatkojen kautta,

lensimme AirBalticilla.

Valitsimme edullisimman hotellin.

Suositus matkanjärjeställe,

iso peukku lentoyhtiölle.

Kone siisti, suhteellisen uusi. Kaikki toimi.

Ja se edullisin hotelli.

Ehkä viihtyisin koskaan? 

Ainakin ystävällisin jo pienen huoneistomääränsä vuoksi.

Perheyritys.

Edullisin hotelli tarjosi tilavan huoneiston isolla parvekkeella.

Oli ilmainen netti, tallelokero, ilmastointi.

Kaikki mistä aina erikseen laskutetaan. 

Jäi olo jotta tahtoisi vielä erikseen heitä muistaa näin kotoakäsin.

Vaikka lumipallolla.

Rouva kertoi pitävänsä lumesta ja hiihtämisestä.

Ainiin.

Pitäähän tähän matkakertomuksen aloitukseen kertoa säätiedot.

Painajainen alkoi keskiviikkona ennen lauantaista lähtöä.

Lööpit kertoivat hirmumyrskystä joka lähestyi Kreetan saarta.

Kuvat vääntyneistä sateenvarjoista, rankkasateessa seisovista matkustajista laukkuineen. 

Varoitukset tulvista ja kovista tuulista.

Kehoitus pysyä sisätiloissa.

Latisti odotusta. 

Sääherralle niin huono reklamoidakaan.

Matkalla kentälle tuli tekstiviesti jossa kehoitettiin noudattamaan mahdollisia ohjeita hätätilan sattuessa.

Lentokapteeni kuitenkin kertoi sään olevan kohteessa tavanomainen,

ei myrskyisä.

Koneessa odotin hirmuisia ilmakuoppia. Pelkäsin näkeväni salamointia.

Näin vain aurinkoa ja pilvimöykkyjä.

Laskeutuminen sujui tasaisesti,

koneesta ulos tullessamme oli lämmin. Ei satanut, ei myrskynnyt.

Loma alkoi.

 

hetki

Blogiaiheet vilahtavat arjen keskellä.

Ne ovat sellaisia välähdyksiä joista pitäisi sillä hetkellä saada kiinni.

Hetki menee ohitse.

En enää muista inspiroivia visioita.

Tämä aurinko-otos on ohikiitävästä hetkestä.

Liikkuvasta autosta.

Hennon jään peittämä meri ja säteet.

Olimme matkalla risteilylle koko perheen voimin.

Valloitimme vähäeleisesti Tukholman.

Nautimme siitä että saimme pitkään suunnitellun retken vihdoinkin toteutettua.

 

kiire ja kireys

Asun sellaisen ihmisen kanssa joka ottaa kaiken negatiivisen itselleen.

Vain hänen hartiansa ovat taakkoja varten,

vain hänen hermojaan koetellaan.

Yhteiset päänvaivat ovat hänen ratkaistaviaan.

Ihan rakkaudella tämän kerron.

Kerron jotta murheiden omiminen rasittaa.

Se saa tuntemaan vähäpätöiseksi ja riittämättömäksi.

Sellaiseksi ettei luoteta.

Ei minun pitänyt tästä kirjoittaa,

nyt vain eksyin raiteelta tätä viikkoa kuormittaneeseen aiheeseen.

Minun piti kertoa mitenkä ärsyynnyn kiireestä.

Sellaisesta kiireestä mikä on ihan turhaa.

Tekemällä tehtyä.

 

 Kiire juosta oravanpyörässä eteenpäin.

Joulusta juhannukseen ja taas kohti joulua.

Tänään kauppaan astellessani minua vastaan tuli ihmisiä,

jotka kantoivat kainalossaan multasäkkejä.

Oikeesti, joko pitää istuttaa?

Siellähän ne olivat esillä,

vihannesten ja kukkien siemenet.

Olen taas myöhässä.

Kassalta olivat kadonneet konvehtirasiat,

tilalle oli tullut pääsiäismunat ja rairuohot.

Olo oli kyllä harhainen,

olenko nukkunut parin kuukauden ylitse?

Kuvittelin kääntäneeni tänään kalenterin helmikuuhun.

Mielestäni nyt olisi paikallaan sellainen välitila.

Ei enää tonttuja, ei vielä tipuja.

Saisi vähän vielä piileskellä kynttilänvalossa,

eikä tarvitsisi vielä kasvattaa yhtikäs mitään.

Kiirehän tässä tulee.

Ja siitä seuraa kireys.

Mikään ei johda yhtikäs mihinkään.

 

lähimetsä

Kun ei enää itse pääse metsään,

tehdään metsä, satumaisemat ja muutenvaan kiekurat jalkaan.

Rakkaalle ystävälle.

Hänelle joka tarvitsee apua vierelleen 24/7.

Kävin sukat tänään häneen jalkoihinsa sovittamassa,

kerroin jokaisen silmukan rakkaudella kutoneeni.

Sain lankavarastoani pienemmäksi.

Puikot: 3mm

Lanka: teetee Pallas ja teetee Salla

Ohje: Rakas villasukka -lehden ohjetta "metsänväen sukat" seuraten

 enemmän ja vähemmän.

Kotimatkalla kävi itku mielessä.

Elämän epäreiluuksia.