sunnuntaina hattaralla

Sunnuntaina hurvittelimme lähes koko perheen voimin.

Pienin jäi mummon luokse kyläilemään.

Laitteet joihinka minä menen,

saavat mennä lujaa mutta pyörivät mahdollisimman vähän.

Nyt sai isi kyytiä sillä lyhykäisten lasten kanssa aina huoltajaa kaivataan.

Ainoastaan esikoinen ylittänyt maagisen itsenäisyyden-pituusrajan.

Aurinko paistoi mutta toppatakki ei ollut yhtään liikaa.

Ehkä toukokuussa lämpenee.

ps.pääsin kuvat lisäämään toisen selaimen kautta,

mikälie häikkä päällä

kuvaton

Onkohan nyt päällä joku suurempi kuva-häiriö?

Vai omassa systeemissäni vain.

En pysty lataamaan kuvia tänne päiväkirjaani.

Melkein ärsyttävää.

pitkäsorminen

Piti vain kiltisti odottaa.

Kun oltiin värivaatimuksista luovuttu,

sen olenkin jo kertonut.

Mitta ratkaisi.

140cm oli liian lyhyt ja 160cm liian pitkä.

Eräs rouva toi tarpeettomat kaihtimensa kirpputorille,

150cm leveät.

Juuri sopivanlaiset.

Auringonsäteet ovat armottomia.

Niin ihania mutta polttavat värit mennessään.

Lankakorini ovat nyt suojatut.

Nyt odotan törmääväni kankaaseen josta se kevyt kappa ikkunan yläreunaan.

Eilen askarreltiin kerholaiselle paperinukke.

Pötkötti isolla paperilla ja piirsin ääriviivat.

Viimeistelyt sitten neidin käsialaa.

Hymyilen onnelliselle askartelijalle,

suurille silmille, pitkille sormille ja varpaille.

tänään siellä ulkona

Kotipihan kevätpäivä.

Raparperit ovat nousseet meitä tervehtimään.

Hiekkalaatikossa kalastetaan.

 

 

Padolla kohisee.

Vedellä on kova kiire eikä se pieni joenuomakaan enää riitä.

 

 

Tienvarsi keltaisenaan.

Varjo juoksi karkuun

ja metsän puolelta meitä tarkkailtiin.

 

Kiersimme mökillä lenkin.

Minun ideani.

Työnsin, kannoin hiekkaa.

Kyllä se sieltä lähti. 

Ja olisi lähtenyt ilman roiskuavaa rapaakin,

ilman satuttavia sammakoita.

 

 

matkalla ulos

Nousin kahdeksalta.

Avasin verhon ja istahdin lataamaan aamuaurinkoa keinutuoliin.

Neuletta jatkamaan.

Sillä energialla on kotia suoristettu.

Mietin lähdenkö kävelylle vai pesenkö keittiön lattian.

Jälkimmäinen voitti.

Kohta puhdas lattia saa raikkaat matot suojakseen.

Ja päivä on vasta puolessa.

Nyt ulos.

bää bää siellä ja bää bää täällä

Täällä tänään.

Olen aina tykännyt lampaista,

ne vain on niin symppiksiä.

Viuluista en perusta mutta villasta sitäkin enemmän.

Pehmoisia, lämpimiä.

Bää,bää ja suloiset vauvasuukot.

Meille tarjoiltiin sellainenkin elämys kuin synnytys.

Melko jännittävää.

Hetken päästä pieni honteloinen jo kapusi jaloilleen ja tahtoi maitoa.

Taidamme laskea lampaita ensiyön.

isokoskelo

Kävelin koululaistyttöjä vastaan,

olivat kavereillaan kyläilemässä.

Siitä tuli samalla iltalenkki.

Melkein jo kodin nurkalla havahduimme ääneen,

josta ei voinut erehtyä.

Joutsenpariskunnan ylilento,

tosi matalalla.

Lähdin ekaluokkalaisen kanssa kiertämään ylimääräisen lenkin.

Takapihalla.

Taisivat sieltä joutsenet juuri lähteä,

ei näkynyt kuin isokoskelo pariskunta.

Myönnettäköön jotta google kertoi pariskunnan nimen,

mukava oli heidät tavata.

Ihana ilta-aurinko.

Vesi jo virtasi ja valtavat jääpuikot haurastuneet.

kevättä ilmassa

Siellä sataa.

Vettä.

Pitkästä aikaa ja toivottua kuin kuivuutta pelastamaan.

Nyt kevättä tuomaan.

Ikkunalaudalla kutsu kesäjuhlaan,

rakkauden juhlaan.

Silloin toivottavasti paistaa.

Ylikasvaneita narsisseja.

Olen tavallisesti piilottanut sipulit pihamaalle.

Heti kun ovat sisätiloihin kyllästyneet.

Nyt pitää odottaa,

jää sulamatta.

Pihalla kaikki lojuu.

Lohduton välivaihe.

Kevään tuoksu on huumaava,

lintujen liverrys kyltymätön.

lumet pois

Saisivat nuo lumet jo sulaa.

Pihalla on vielä paksut kerrokset ruohon suojana.

Paikoittain kaljuilee.

Kevään ensimmäiset lumikellot jo bongattiin pääsiäisretkeltä kotiuduttuamme.

Sieltä ne pilkistävät sitkeästi tuijan suojista. 

Ja vaahteran alta.

Ihmeellisiä kukkia.

Muistan sen ensimmäisen kevään tässä talossa asuessamme.

Jokapäivä sai kokea pihamaalla uusia yllätyksiä.

Minun piti lapioida täältä blogistakin lumet taustalta pois.

Laitoin meren kohisemaan ja auringon paistamaan.

Olisi kiva perehtyä muokkaamiseen paremmin,

nyt tällaisia pikkusäätöjä fiilisten mukaan.

 

 

tarvikehankintoja

Kiitos sisko 

Näen nämä viikonlopun hankintani valmiina töinä,

jopa kankaat.

Olen jo aloittanut oranssin langan muuntamisen kesäiseksi neuleeksi ja kolunnut lähipinot käsityölehdistä.

Ompelukärpäsen pörinää ilmassa,

pitkästä aikaa.

tilkkutaidetta

Nyt on päiväpeitto valmis,

kiitos Äiti.

Edellinen oli häälahja siniseen makuuhuoneeseemme,

nyt päivitetty tämän hetkiseen värimaailmaan.

Tykkäämme siitä valtavasti

ja tyynyistä.

Niissä perhekuvia kankaalle tulostettuna,

kiitos niistäkin Äiti.

Värimaailma verhoille aikomus napata peitosta.

Nyt roikotetaan väliaikaisia verhotuksia ja koitetaan metsästää sälekaihtimia.

Halpoja, riittävän leveitä,

ei helppo tehtävä. 

Värivaatimuksesta jo luovuttiin.

onnittelusukat

Näyttävät vähän lapatossuilta,

mutta jalassa istuvat hyvin.

seliseli

 

LANKA: Step; Austermann (75%villa-25%polyamidi)

PUIKOT: 2½

KULUTUS: 70g (koko n.39)

taidenäyttelyssä

Piipahdimme iltasella taidenäyttelyssä.

Taiteilija, pikkuneiti, äiti ja isi.

Eskarilaisten töitä kirjaston tiloissa.

 

Liikuttavan ihania.

Kuvat tietenkin oman poikasen ryhmän töistä.

 

Niin ne taidot kehittyvät.

Hän ei ole ollut koskaan kynämies eikä askartelija.

Eskarin alettua syksyllä kiinnostus heräsi.

 

Ompelutaidoillaan yllätti äidin.

Tiedättehän sellainen hysteerinen liikutuksen aalto.

Äänetön onneksi.

Voi hyvä tavaton sentään mitenkä hartaudella kasaan neulottu pehmolelu.

pääsiäisaurinko

4 yötä pääsiäisen vietossa.

Pääosassa aurinko,

ihana aurinko,

 joka jaksoi paistaa koko pidennetyn viikonlopun. 

Lunta on vielä valtavasti.

Lumileikit siis jatkuivat eikä muta puskenut esiin,

kiva juttu.

Lammikko oli vielä umpijäässä,

kesti valokuvaaja-leikit kevyesti.

Rakentaja jo valmisti veneitä toiveikkaana.

Odottavat sulaa aikaa vajassa.

Kun ei ulkoiltu,

herkuteltiin, luettiin ja taas herkuteltiin.

Olo epämääräisen pyöreä.