inventaari

Jatkan viimevuoden asioilla.

Tänään iltapuhteina vyötepurkin tyhjennys.

Menin hetken mielijohteesta astetta pidemmälle,

löytyy nyt koneelta tiedostona.

Sieltä selviää valmistajan ja langan nimi, kerän paino ja langan määrä metreinä.

Kyllä.

Yksi pimeäpuoleni saattaa olla tällaisten tähdellisten asioiden ylöskirjaus.

Muistan lapsena selanneeni Kuntatieto-kirjaa, josta ylöskirjasin kastettujen nimiä löytääkseni ne suosituimmat.

Jepjep.

Koneeltani löytyy tiedosto; laskujen syömää.

Sinne kerään epätoivoista kirjausta rahojen katoamisesta.

Ehkä tästä jotain hyötyäkin kun epäilee muistiaan vertaillessaan edellisiin vuosiin vaikkapa sähkölaskujen suuruuksia.

 No palataan tähän iltaan.

Lankaa kulunut 7375g.

Vähemmän kuin viimevuonna, yllätyin.

Lankaa olen neulonut yhteensä 17,743kilometriä. 

Tämä luku kuulostaa jo isommalta,

pääsisin melkein mökille kotoa katsoen.

Muistivihkoni kertoo jotta tein vuonna -18 yhteensä 71 neuletyötä.

Lähes kaikista löytyy myös kuva.

Ehkä joskus täältä blogistakin.

No nyt on uudet projektit startattu.

6/19 valmiina.

 

vuosipalaveri

Tässä taas ollaan.

Olisi vuosipalaverin paikka.

Katsellaanko taaksepäin vaiko vain eteen?

Ilman mennyttä ei ole tulevaa,

voiko niin sanoa?

Ennen tätä hetkeä pohdin otanko vihon ja kynän,

vai nostanko seuralaiseni -läppärini syliini ja avaan blogin? 

Juuri nyt on olo jotta neljäpäivää piti tätä vuotta edetä

kunnes iski tämä inventaario-olo.

TAMMIKUU

Syntymäpäivänäni tungin pellavarivettä keittiön seinälautojen väleihin.

Tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi. 

Olin innostunut keittiörempasta.

Kaikki nämä tunteet seurasivat koko vuoden.

HELMIKUU

Haahuilin talvisessa metsässä yksinäni.

Istuin haikeana kummipojan vanhojentansseja seuraamassa.

Iloitsimme koko perheen voimin risteilyllä.

 MAALISKUU

En vilahda yhdessäkään arkistokuvassa.

Hän, Pontus, minunkin edestäni.

Viisas ja kovasti rakas meille kaikille.

HUHTIKUU

Menin metsään kerran jos toisenkin, en kirjoittanut mitään.

Noususuhdanteiseen käyrään ja juileihin sain ohjeen;

lisää liikuntaa, laihduta ja venyttele enemmän.

TOUKOKUU

Kuva-arkistossa on monta iloista kuvaa.

On kevätsiivottu leikkimökki, kuopuksen vappupallo.

Perhepotrettia äitienpäivältä.

Kevätjuhlaa, puuhun ripustettu riippukeinu.

Toukokuu oli lämmin, suorastaan kuuma.

Yhtenä yönä asuinalueeltamme poistui kaksi liian varhain,

kaksi ystävääni toisaalla jättivät hyvästit isälleen, kumpainenkin.

Varjoja toukokuussa.

Kuvassa esikoisemme solisluu.

Korjattiin helatorstaina vappuaattona koulussa sattunut vamma. 

KESÄKUU

Heitettiin heipat koululle, karattiin kesälaitumille.

Vietettiin juhannusta, kesäleiriä, parisuhderetkeä.

Juhlittiin kesän ensimmäinen rippilapsi.

HEINÄKUU

Oma poikanen sekä siskopoikanen kesän sankarit.

Säät suosivat.

Iloisia kohtaamisia, naurua, paljon kakkua.

ELOKUU

Ehdin kuvata heinäkuun alussa valmistuneen kapinallisen keittiön.

Tämäkin kuvakulma on jo kokenut muutoksia pöytien osalta,

niin ja verhotkin löytäneet ikkunaan.

Elokuu aloitti arkea, tosin pienen koko perheen yhteisen kesäretken kautta.

Tiivis viisipäiväinen juuri sopiva asuntoautossa matkaten,

tulee psyykkinen mahtuminen vastaan.

SYYSKUU

Erään viikon aloitin näissä maisemissa. Oli vapaapäivä ja kotihommia mielessä.

Lähdinkin kävelylle. Parasta lääkettä, voimaannuttava lähiluonto.

LOKAKUU

Lokakuussa oli paljon nähtävää ja koettavaa.

Kuvan maisema hetkestä jolloinka luonto tarjosi parastaan.

Usvaisella järvellä yöpyneet, muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet heräsivät.

Seurasin satumaista hetkeä auringonnousuun.

Olin iätön.

MARRASKUU

Marraskuussa juhlitaan serkuksista nuorinta. Juhlitaan kuopustamme, iskää, kaikkia isiä.

Nuorinta ja vanhinta kummityttöäni. Näin muutaman mainitakseni.

Avasimme ovet joululle.

JOULUKUU

Loppukiri kiireelle, pimeydelle, väsymykselle.

Tilalle hitautta,yhdessäoloa, kellottomuutta.

Kynttilänvaloa.

Niin taputeltiin yksi vuosi pakettiin.

Ihan hyvä sellainen josko ei halua hehkuttaa eikä latistaa.

Kasvun vuosi.

8425g

Uusi vuosi,

uusi alku.

Enemmän vaiko vähemmän?

Kirjata ylös.

Itselleni iskee näin vuoden alussa uusien vihkojen,

uusien muistiinpanojen tarve.

Tänäänkin olen pohtinut kaikkea ylöskirjattavaa.

Toisaalta.

Olisiko rennompaa antaa mennä vaan,

luottaa vaihtelevaan muistiin.

Muistaa asiat edes sinnepäin.

Mitä sillä kaikella ylöskirjatulla tiedolla tekee?

Paljonkin.

Senkin olen huomannut.

On vertailukohtia ja yllätyksiä vuosien takaa.

Täällä blogissakin jo sellaista.

Asioita joita ei enää edes muistanut tapahtuneen.

Ja tietenkin yrittäjän näkökulmasta  katsellen,

kaikki pitää olla arkistoista esille nostettavissa.

Jos tänä vuonna tekisin sellaisen yhtenäisen käsityövihon.

Kirjaisin sinne kaikki neulomukseni,

tietoa langasta, menekistä.

Laittaisin ylös ohjetta, mittoja.

Kirjaisin ne muutamat tilausneuleet.

Kuvatkin olisi kivoja,

ne löytyisivät varmaankin täältä, instagrammista tahi fb-maailmasta.

Iltapuhteina tyhjensin vyötepurkin.

Se syönyt vuoden 2017 lankojen vyötteet.

Osa langoista vielä jämä-nimikkeellä jäljellä,

mutta karkealla matikalla selvisi luvuksi 8425g.

Olen laihtunut melko paljon.

Kohti langanlaihaa.

Kuka uskoo?

En minä ainakaan.

 

 

 

kahden vuoden välissä

Nyt testataan miltä näyttää kännykältä hoidettu päivitys. Olkoon tämä sellainen testi näin vuoden 2018 kunniaksi. Välitilaneule, minulla on nyt sellainen työnalla. Se valmistui melkein viimevuonna, mutta ei kuitenkaan. Lankojen päättelyä oli hyvä suorittaa uudenvuodenyönä. Värikkään kasan sain aikaiseksi. Nyt villatakki tarvitsee vielä parikymmentä senttiä huppua, napit sekä höyrytyksen. Sitten olisi pelkkää uutta alkua edessä -olen innoissani.

yhdenlainen katsaus

Tammikuussa kuvasin punaiset varpaankynteni.

Jalkani lämmittelivät mustalla laavakivihiekalla,

Los Gigantesissa.

 Helmikuussa perheeni poseerasi Kasnäsin lumettomalla rantakalliolla.

Yön aikana satoi lunta.

 Maaliskuussa yläkerrasta löytyi jalaton, hännätön, korvaton koira.

Sieltä on löytynyt myös nenätön barbie.

Ja johdoton nettiboxi ja mykkä patteri.

Huhtikuussa nautimme metsäterapiasta.

Kovin keväiseltä jo näytti.

Toukokuussa käväisimme Kuopiossa.
Päälimmäisenä reissusta jäi mieleen rengasrikossa auttaneen ojentama kalakukko.

Kesäkuussa koitti vapaus koululaisille.

Aurinkokin juhlisti päivää.

Heinäkuussa seikkailimme monissa mutkissa.

Ei se pelkkää risukasaa ollut,

kuvat, kuten tämäkin sen todistaa.

Elokuussa mörköilin yksin mökillä.

Evästin luonnonantimilla leipäni päällystäen.

Syyskuussa esimakua rempasta. Laitoimme kellarimme etukatoksen kuntoon.

Lokakuussa retkeilimme asuntoautolla.

Lasten syysloma.

Marraskuussa ihailin auringonlaskua taivaalla.

Joulukuussa.

Tänään, olen ikuistanut itseni sädehtivänä peilin edessä.

Kaikki vuoden pahantuulisuudet ovat kasaantuneet,

reilu kaksi tuntia vielä niin toivottavasti helpottaa.

 

en yhtään prinsessa

Esine,

joka notkunut yläkerran vessan hyllyllä vuosia,

osui tänään silmiini.

Soittorasiani.

Lapsuuden synttärilahja. Hartaasti toivoin ja sain lahjaksi kaksikin soittorasiaa.

Muistan kun kävimme paikallisessa lelukaupassa toisen vaihtamassa,

varmaankin johonkin rekka-autoon -en muista.

No toin tänään soittorasian alakertaan,

koesoitin ja katselin kirppatädin silmin.

made in Japan

En se minä kyllä siinä tanssahtele tyllihameessa.

En ole tanssahdellut koskaan,

enkä ole omistanut prinsessa hörhelöitäkään.

Ei minulla ole ollut edes pitkiä hiuksia joita kiharrella kauniiksi.

Poikatyttö taidan olla.

Tätä miettiessäni ajauduin kampauspöytäni tarinaan.

Tykkään kalusteesta valtavasti,

se on kaunis.

Joskus kampaan hiuksiani peilin edessä.

Peili on sellainen epätarkaksi elänyt. 

 En ole koskaan istahtanut peilin äärelle kuvaani katsomaan.

Olen huono peilien kanssa.

Saatan pestä hampaat,

föönata hiukseni

ja jo kotoa lähtiessä ajatella; en katsonut yhtään peiliin.

Sillä silmällä.

Tästäkin voisi tehdä vaikka uudenvuoden lupauksen.

Voisin katsoa peiliin useammin.

Laittaa vaikka ripsiväriä joskus.

Niin ja ostaa huulipunan sen eltaantuneen tilalle.

Huih.

 

langanohjain

Vuosi lähestyy taas loppuaan.

Uusi kolkuttelee oven takana.

On aika hävittää huonot jutut,

niputtaa hyvät jutut.

Pudottaa ja päästää jatkoon.

Tehdä uusia lupauksia ja miettiä mitenkä niiden vanhojen kävi.

Olenko hyvä vain jos muutun?

Entä jos olisikin ihan hyvä näin?

Vai onko se sitten riman alitusta,

en tiedä.

Nukuin viimeyön huonosti.

Podin joulunohitusmasennusta.

Pelkäsin etten saa enää joulusta kiinni näin tapaninpäivänä.

Yöllä joku peruutti autonkin meidän keittiörempan keskelle,

talon kulmasta sisään tuosta vaan.

Pelkäsin koko talon romahtavan ja mietin mitenkä nyt lämpö pidetään sisällä. 

Sekavat unet selätettyäni joulu oli vielä täällä.

Fiilistä hieman koiteltiin kun vierailin nettipankin puolella laskuja maksellen.

Mitään ei ole,

mitään ei puutu.

Riitti ja riittää.

Oma langanohjaimeni.

Samaan suuntaan kulkijani.

 

muuttumatonko

Uusi vuosi edessä.

(Toinen päivä jo menossa ja vieläkin tunnen vetoa makeisiin enkä ole edes  tehnyt karkkilakkoa saatikka harkinnut. 

En ole vaihtanut vaakaan patteria enkä katsonut peiliin päivänvalossa) 

 Tyhjä paperi jota alkaa täyttämään kirkkain värein ja positiivisella mielellä.

(Miksi suustani sinkoili tänäänkin sammakoita, kiteytin yhteenkin lauseeseen monta piikkiä, tärkeälle ihmiselle.
Miksi sanoin ettei asialla ole kiire, katsotaan tässä vaikka kuukauden päästä. Niin sanoin vuosi sittenkin -asialla alkaisi siis oikeasti olemaan kiire)

Uudet tuulet.

(Äääh, näinkin on ihan hyvä. Jos pitäisi vielä katsoa...Jatkaa tämäkin vuosi puoliliekillä tai sellaiselta se toisinaan tuntuu. Puoliliekki on ihan omassa päässäni, sen kaiken energian edessä. Jo koulussa minulle sanottiin; viittaa äläkä panttaa tietoasi -sellaiselta olo tuntuu, toisinaan.)

Loputtomat seikkailut.

(Kaikki on mahdollista tai ainakin melkein. Usein puuttuu valuuttaa, välillä on vähän huono sää. Toisinaan on hankala ajaa isolla autolla. Pelottaa. Se suurin seikkailu olisi luonnonarmoille heittäytyminen, yksin. Silloin kuulisi ja näkisi eniten, luulisin. Taas epäröin.)

Rakkaus.

Toivon ettei se katoaisi tänäkään vuonna. Toivon että se olisi vahva ja väkevä.

Toisi turvaa, lohtua, iloa. Olisi luottamuksen arvoinen.

Osaan jo sanoa Rakkaani. Voisin opetella kertomaan enemmän tänä vuonna.

 

 

tervetuloa vuosi 2016

Vaihdoimme vuotta metsässä,

asuntovaunullamme majaillen.

Perinteisesti.

Talvi hiipi seuraksemme pikkuhiljaa.

Ensin pakastaen, sitten lumihiutaleita tarjoten.

Nautimme.

Ja ihmettelimme mustikkametsän tilannetta.

Ei meistä olisi metsänhoitajiksi.

Pieninkin ilmoitti isona hankkivansa metsää,

sellaista missä saisi eläimet rauhassa asua

ja ihmiset kerätä mustikoita.

Ei tuo kivisetäkään niin iloiselta näytä,

uudessa alastomassa miljöössään. 

No muutokset ovat osa eloa,

ihan kuten nämä perinteetkin.

Hyvällä tuulella vuosi käynnistetty,

tulkoon tästäkin antoisa. 

ehkä se paras aamu

Vuosikooste on tulossa,

innoittajina muut bloggaajat.

Nyt lyhyesti päätän tämän blogivuoden.

Tämä ehkä yksi vuoden parhaimmista aamuista.

Tuntureilla on hyvä olla,

luonnossa on hyvä olla.

Jos vaikka tekisi tästä vaikean johtopäätöksen;

lisää luontopäiviä tulevaan vuoteen.

Paljon hyviä päiviä Meille kaikille vuonna 2016.

vähän erilaista

Huikea ilotulituksemme,

huikean vuoden päätteeksi,

uuden huikean tervetulleeksi toivottamiseksi. 

Kuuden jälkeen privaatisti.

Muualtakin kuului pauketta, kovastikin,

mitään ei näkynyt.

Puoliltaöin totesimme peittojemme suojista toisillemme;

Hyvää Uutta Vuotta.

Aamulla kaikki näytti vähän erilaiselta.

Jos niin ajatteli.