etsin

Aika on ollut alakuloinen.

Älä kysy syytä,

en osaa sanoa.

Liian pitkään.

Olen tuo mustavalkoinen piste jäälautalla.

 Mustavalkea, virtaavien vesien ääressä viihtyvä, tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen. 

(luontoportti.com)

Hän on koskikara,

minä vain muuten tukevajalkainen. 

Tänään otin kevättä vastaan.

Veranta kadotti osan talvipölyistään,

ikkunat kirkastuivat,

pelargoniat saivat uusia multia.

Iltalenkki vei minut joenvarteen.

Siinä on jotain mitä etsin.

Juttuja, asioita joista nautin.

Aamulla ompelin merkkejä;

live free

ride free

Sellaisen intohimon minäkin tahdon löytää.

 

pienet jutut

Vieläkö kirjoitan, kysyttiin.

No jaa -aina välillä. 

Miksi en kirjoittaisi voisin itseltäni kysyä.

Pienet jutut ovat tämän päivän sana.

Paljon kaunista luontoa, ystäviä, iloa, naurua, kohtaamisia, herkkuaamiaisia.

Tänään pörähti kevätkärpänen ompeluinspiraation muodossa.

Piti ommella pari pikkuverhoa jouluisten tilalle oviin,

tulikin ommeltua neljät verhot.

Nämä makuuhuoneen kevätverhot se suurin yllättäjä.

 Kaikki materiaalit ovat kierrätysjuttuja,

kirpalle ajautuneita -kangaskorissani marinoituneita.

Tuli olo jotta taas sai uutta vaikka mitään ei pysty hankkimaan.

helmikuinen maanantai

Tänään olemme olleet vähän niinkuin lomalla,

mutta ei kuitenkaan.

Lapset kylläkin.

Ylimääräiset tunnit yöuniin,

tavallista hitaampi kahvi.

Kirpakka pakkanen ja auringonpaiste.

Lähdimme toteuttamaan eilistä suunnitelmaa.

Kävelylenkki, joka huipentui tahmeaan herkkupullaan.

Viimeisen kohteen voimalla saimme nuoremman poikasenkin mukaan.

Poikanen ollut seuranamme lauantaista lähtien ainokaisena.

Loppu nelikko vietti loman aloittajaisia mamman ja pappan luona.

Tänään illalla kotiutui kaksi plus serkkupoikanen,

isot tytöt vielä jatkavat toisaalla. 

Huomenna on edessä työpäivä.

Juuri nyt tuntuu ajatus siitä yhtä tahmealta kuin pulla. 

Sellainen ajatus oli päivälläkin kun tappelin irtoilevan imurinletkun kanssa.

Olisin kiroillut jos kiroilisin.

Sormimerkit kävi mielessä myös puukoriin tarttuessani,

se painoi liikaa ja kylvi puunroskaa lattialle.

Selvisin ärinöistä.

Onneksi lapset saavat lomailla, ovat arkihitauden ansainneet. 

Toivottavasti mekin saamme jonkin lomapäivän varastetuksi,

lisää aamuaurinkoisia kävelylenkkejä.

 

talvirakkaus

On niin siistiä kun on lunta ja pakkasta.

Tuo valoisuuttakin lisää pidentyvien päivien tueksi.

Koululaiset ovat päässeet luistelemaan, hiihtämään, pulkkamäkeen.

Minä olen saanut vähän leikkiä lumitöiden tekijää.

Minulla on jotenkin ajatus jotta Suomen luonto tarvitsee lumen ja pakkasen.

Se on yksi puhtauden salaisuuksista.

Talvea tarvitaan erottamaan syksyä ja kevättä.

Useana vuonna on tuntunut pelkältä pitkittyneeltä syksyltä vielä helmikuussa.

Tiedän että se kevät sieltä saapuu ihan kohta kohinalla ja tohinalla.

Armottomana, kuten itse sen koen.

Ei anna mahdollisuutta siirtää tekemisiä eteenpäin.

On taas tartuttava luuttuun ja ikkunanpesulastaan.

Tomutettava ja kevennettävä.

Älä pidä kiirettä pakkasukko.

tarkastuskäynti

Kävin tänään mökillä,

asuntovaunullamme kurkistamassa.

Viimeksi sienireissulla piipahdin,

jäänyt kiireen jalkoihin.

Hyvänolon paikka.

Siirsin syksyisiä varusteita laatikkoon jemmaan

ja ripustin talvisia tilalle.

Toive ja haave ja tavoite olisi joululomalla ehtiä ajan kanssa metsäilemään.

Metsässä oli lunta enemmän kuin meillä kaupungissa.

Olihan se märkää tietenkin,

mutta kengät upottavaa syvyydeltään.

Parvi punatulkkuja istui koivun latvassa

ja minun kamerani tietenkin kotona.

Mökkitie tarjosi pientä jännitystä reissuun.

Onkin hyvä välillä kerrata talvisissa olosuhteissa ajamista.

Mitenkä sitä kaasua painaa, kuinka rattia kääntää kun suunta on jonkin muun hallinnassa kuin itsellä.

Pulssi kohosi kyllä.

Ja sydän oli pakahtua kaikesta muusta.

 

 

lumituisku

Iltapäivällä alkoi lumituisku.

Parhautta.

Sääilmiön innoittamana suoritin kaksi iltamenoa kävellen.

Arviointikeskustelu pienemmän poikasen asioissa koululla

ja pikkuneidin tanssiharkat.

Kyllä minua pukee paremmin toppatakki, pipo ja tiukasti solmittu huppu.

Kuin bikinit, lippalakki ja aurinkolasit.

Taidan olla sellainen talvimörkö jo ihan syntymäkuukauteni vuoksi.

Olisi niin kiva jos talvisin olisi lunta ja pakkasta,

täällä Etelä-Suomessakin.

Se menee valitettavan usein vuorokaudessa ohitse.

 

 

aatto

Tänään on itsenäisyyspäivän aatto.

Olen valmistautunut varsinaista päivää ajatellen silittämällä kolme partiohuivia.

Ja ostinhan minä sellaisen sinivalkoisen pöytäkynttilänkin.

Koitin tänään ostaa myös jotain muutakin,

mutta pankkikorttini hylkäsi aikeeni.

Menin pankkiin selvittämään asiaa ja minulle selvisi ettei kortti ole ollut toimintakuntoinen lähemmäksi kuukauteen.

Hahaaa -oikeesti.

En ole asiaa huomannut, toisinsanoen olen jättänyt maksupuolen puoliskolle tahi turvautunut käteiseen.

Taas toimii, oli vain lukittunut.

Olisi se hirveää jos tilillä olisi kauhiasti rahaa, enkä olisi sitä päässyt tuhlaamaan.

Onneksi siellä ei ole.

Vai onko se onneksi.

Se ainakin on onnea että saimme tässä iltasella hentoista lumisadetta.

Sellainen millin kerros on paljon parempi kuin ei mitään.

Sää jopa inspiroi minua lähtemään iltalenkille.

Jaksoi paremmin syödä riisipuuroa.

hiihtis

Viimeviikko hiihtolomailtiin.

En hiihtänyt kertaakaan.

Lunta kyllä saatiin ja sitä talven tuntua,

sitä tarvitsin.

Ei liian kevät liian aikaisin.
Kevät on armoton.

Oli ajatus kirjoittaa otsikoksi the end.

Blogille.

Kirjoitinkin hiihtis.

Jahkailija mikä jahkailija.

pieni ja pörröinen

Meidän Pontus-pupunen.

Täytti joulukuun lopulla puoli vuotta.

Hänen piti olla tyttären kani,

käytämme sanaa meidän -pakko saada vähän omistaa.

Pikkuinen pörröinen persoona.

Tänään ulkoili ihanassa lumisäässä

ja ulkoilun jälkeen otti rennosti lempipaikassaan,

olohuoneen pöydän alla.

Nyt Pontus on hoidossa.

Ihmettelemme mitenkä tuo pieni ja pörröinen on niin suuri,

tuntuu niin suurelta tyhjyydeltä kun ei ole kotona.

Meitä odottaa seikkailu.

Seikkailua varten tarvitsin neuleen.

Pieneen tilaan mahtuvan,

lämmittävän.

Siskoni markkinoi minulle neulemallin

ja langat.

Sanoi että hyvin ehdin.

Ehdin.

Eilen illalla myöhään kudoin toisenkin hihan valmiiksi,

aamun aloitin neuleen kasaamisella.

Nyt se on valmis.

Sovitettu.

Ja mitä parasta,

tykkään siitä aika paljon.

 

onnea on

Onnea on lapset jotka ymmärtävät sammalmättään ihanuuden.

Heittäytyvät lepäämään.

Illan pimeydessä kaksikko makasi jäisellä nurmikolla,

tähtiä katselemassa.

Onnea on lapset jotka näkevät hakkuuaukeassa mahdollisuuden.

Majoja.

Kivenlohkareista tuli eläimiä.

Taiteilijatytär auttaa luomaan.

 

Onnea on muuttumaton järvimaisema.

Aina erinäköinen ja samaanaikaan tuttu ja turvallinen.

Tänä jouluna hempeässä jääpeitteessä.

Sateen jälkeen vettä vielä jään alapuolelle enemmän kuin päällä.

Jaksaa tuijottaa.

Ja kuunnella.

 

 Onnellisia ovat lapset,

joille lahjoja jakaa näköjään päätön äiti-tonttu.

Nyt kukaan ei tunnista minkänäköinen tyyppi pukeutuu villahousuihin jouluaattona.

Viettää joulua asuntovaunussa.

Ja sen uudessa etukatoksessa.

 

 Onnea on välillä vähän irvistelevät teinit.

Se riemu minkä aiheuttaa pikkuveljen joululahja isoveljelle.

Hyvin pyyhkii ensi vuonnakin.

Onnea on kuopus, joka vielä uskoo joulupukkiin.

Tietää ettei kaikki pukit ole oikeita.

Se oikea vieraili viimejouluna,

tänä vuonna tonttu toimitti lahjasäkit.

Tunnen itseni onnelliseksi.

sininen Tukholma

Meidän neljäs kymppimatkamme.

Tällä kertaa tulevan kympin toive oli laivareissu ja Tukholma.

Saimme sinisen, aurinkoisen talvipäivän.

Kerrytimme kilometrejä ja Pokeja,

kymppipojan intohimo.

Jouluaattoon on kymmenen yötä.

Kuopus ihmetteli aamulla,

mitenkä tänä vuonna joulu tulee niin nopeasti.

Sitä minäkin ihmettelen.