suolaista vettä

Toistan itseäni,

mutta kun se meri.

Se on aina yhtä kiehtova.

Kylmänä tai vähän lämpimämpänä.

Aaltojen lempeä liplatus,

tyrskyjen armoton tuiverrus.

Äänet, tuoksut.

Rakastan ja pelkään merta.

tammikuinen kotimme

Tammikuu vetelee viimeisiään.

Kadotimme kuukaudesta kaksi viikkoa Espanjassa,

Teneriffalla, Los Gigantesissa.

Meidän perhe, mummo, mamma ja siskoni poikanen.

Samasta kaupungista alkoi nämä Anopit mukaan -matkat,

  neljätoista vuotta sitten.

Silloin meillä oli parivuotias esikoinen,

odotin toista lastamme. Tuolloin mukana oli myös teini-ikäinen pikkuveljeni.

Nyt olemme olleet kotona kuusi päivää,

joista viisi päivää joku perheenjäsenistä kipeänä.

Se klassinen mahatauti, onneksi ymmärsi rientää riemuksemme vasta kotona.

Voi olla että toimme sen paluulennolla mukanamme.

Itse sairastin ensimmäisenä,

heräsin yöllä kuumeisena ihmettelemään kuka on siirtänyt parvekkeen oven paikkaa tai kääntänyt sänkyä.

En ollutkaan enää lomalla,

olinkin ihan jo kotona.

Palaamme lomamuistoihin vielä monta kertaa.

Jos nyt perinteen vuoksi tännekin kuvia ja kuulumisia asettelisin.

Se lomakoti.

Valitsimme netistä samalla perusteella kuin aiemminkin,

edullinen.

Hotellihuoneen ensikohtaaminen oli pettymys.

Kuluneisuudesta oli varoitettu lomaoppaassa, silti se yllätti.

Hotellissa on parhaillaan remontit meneillään. 

Ensimmäisenä hotelliyönä havahduin.

Ikkunastamme näkymät paitsi merelle, myös tähtitaivaalle.

Taivas täynnä kirkkaita tähtiä, kuu valaisemassa.

Hymyilytti.

En  minä ollut tullut katselemaan kuluneita nurkkia,

olin tullut katselemaan maisemia, hankkimaan elämyksiä, nauttimaan.

Näkemään ja kokemaan. 

Lomakoti alkoi tutumaan paremmalta unien jälkeen,

sängyssäkin oli hyvä nukkua.

Kävimme kuitenkin oppaan juttusilla ja hän välitti terveisemme hotellin henkilökunnalle. Seuraavat kaksi päivää suorittivat pieniä ehostustöitä niin meidän kuin seurueemme toisessa huoneessa.

Saimme uuden vesihanan, naapurit uuden vuodesohvan.

Uskomatonta reagointia, siitä tuli hyvä lomamieli.

Ne maisemat lomakodista katsottuna.

pieni ja pörröinen

Meidän Pontus-pupunen.

Täytti joulukuun lopulla puoli vuotta.

Hänen piti olla tyttären kani,

käytämme sanaa meidän -pakko saada vähän omistaa.

Pikkuinen pörröinen persoona.

Tänään ulkoili ihanassa lumisäässä

ja ulkoilun jälkeen otti rennosti lempipaikassaan,

olohuoneen pöydän alla.

Nyt Pontus on hoidossa.

Ihmettelemme mitenkä tuo pieni ja pörröinen on niin suuri,

tuntuu niin suurelta tyhjyydeltä kun ei ole kotona.

Meitä odottaa seikkailu.

Seikkailua varten tarvitsin neuleen.

Pieneen tilaan mahtuvan,

lämmittävän.

Siskoni markkinoi minulle neulemallin

ja langat.

Sanoi että hyvin ehdin.

Ehdin.

Eilen illalla myöhään kudoin toisenkin hihan valmiiksi,

aamun aloitin neuleen kasaamisella.

Nyt se on valmis.

Sovitettu.

Ja mitä parasta,

tykkään siitä aika paljon.

 

muuttumatonko

Uusi vuosi edessä.

(Toinen päivä jo menossa ja vieläkin tunnen vetoa makeisiin enkä ole edes  tehnyt karkkilakkoa saatikka harkinnut. 

En ole vaihtanut vaakaan patteria enkä katsonut peiliin päivänvalossa) 

 Tyhjä paperi jota alkaa täyttämään kirkkain värein ja positiivisella mielellä.

(Miksi suustani sinkoili tänäänkin sammakoita, kiteytin yhteenkin lauseeseen monta piikkiä, tärkeälle ihmiselle.
Miksi sanoin ettei asialla ole kiire, katsotaan tässä vaikka kuukauden päästä. Niin sanoin vuosi sittenkin -asialla alkaisi siis oikeasti olemaan kiire)

Uudet tuulet.

(Äääh, näinkin on ihan hyvä. Jos pitäisi vielä katsoa...Jatkaa tämäkin vuosi puoliliekillä tai sellaiselta se toisinaan tuntuu. Puoliliekki on ihan omassa päässäni, sen kaiken energian edessä. Jo koulussa minulle sanottiin; viittaa äläkä panttaa tietoasi -sellaiselta olo tuntuu, toisinaan.)

Loputtomat seikkailut.

(Kaikki on mahdollista tai ainakin melkein. Usein puuttuu valuuttaa, välillä on vähän huono sää. Toisinaan on hankala ajaa isolla autolla. Pelottaa. Se suurin seikkailu olisi luonnonarmoille heittäytyminen, yksin. Silloin kuulisi ja näkisi eniten, luulisin. Taas epäröin.)

Rakkaus.

Toivon ettei se katoaisi tänäkään vuonna. Toivon että se olisi vahva ja väkevä.

Toisi turvaa, lohtua, iloa. Olisi luottamuksen arvoinen.

Osaan jo sanoa Rakkaani. Voisin opetella kertomaan enemmän tänä vuonna.