Aika kuluu.
En mä kohta enää muista mitä kaikkea matkaan sisältyi,
siihen mistä viimeksi aloin kertomaan.
Onneksi on kuva-apuja.
Söimme hyvin.
Herkuttelimme.
Joo, ihan niinkuin kotonakin mutta paljon erilaisesti kuitenkin.
Aamupalat nautimme omalla parvekkeella.
Kerran jouduimme siirtymään sisätiloihin liian kovan kuumuuden vuoksi.
Leipärasva suli rasiaan ja me tuoleihin.
Yhtenä aamupäivänä sadepisarat huiskivat kriittiseen aikaan.
Maisemaravintola hotellimme lähellä.
Minun annokseni tuo sininen uunivuoka,
yksi matkan maittavimmista illallisista.
Almiras Restaurant.
Taisi olla matkamme kuumin päivä.
Kävelimme pitkät pätkät ja tämä viilentävä herkkuhetki sai aivotkin jälleen toimimaan.
Frappe -jääkahvi, yksi tällä matkalla fanitettu tuote.
Sininenhetki auringonlaskun aikaan.
Artemis- ravintola aivan rannan tuntumassa.
Jälkeen auringonlaskun pelkkää pimeää merta,
mutta tunnelmaa senkin edestä.
Käynnit ruokakaupassa etelänmailla ovat aina kokemus.
Valtavasti valikoimaa jokaiseen makuun.
Lihatiski toimii joka kerta.
Carpe Diem niminen ravintola rannassa.
Oltiin vietetty tovi rannalla makoillen ja uiden.
Pientä purtavaa mikä osoittautuu aina kokopäivän vatsan täyttäväksi.
Ei syöty enää illalla.
Illallinen korkealla, maisemia ihaillen.
Vigli Restaurant.
Kuvan annos oli meille kolmelle yhteinen,
jäi vielä sille neljännellekin.
Talon tarjoama jälkiruoka.
Lomamme viimeisenä iltana.
Ruokailtiin korkeammalla kuin koskaan.
Amarantos.
Ravintola oli tavattoman hiljainen.
Hyvä meidän kannaltamme.
Saimme kunnian rupatella paikan omistajan kanssa.
Hän kertoi ensimmäisen kautensa vasta olevan loppusuoralla,
tuore yrittäjä siis tämän ravintolan parissa ainakin.
Puolisoni haastatteli ja minä pojan kanssa kuuntelin uteliaana.
Kreetalaisen englanninkieltä on yleensäottaen helppo ymmärtää.
Tänne pitää palata,
viinipiikki on auki.
Päivällä ennen kotiinlähtöä söimme hotellin allasbaarin yhteydessä.
Mythos Platanias.
Juhlistimme puolison syntymäpäivää arkisesti, mutta toisaalta kaukana siitä.
***
ikävä matkaa
