kaksi päivää, yksi yö

Jostain piti luopua,

saimme pikakierroksen sentään.

Varpaat kastuivat Jäämeressä. 

Saimme kokea palan Pohjois-Norjaa upeassa kesäsäässä.

Maisemat huikeat, hyvin vaihtelevat.

Vehreyttä, vihreyttä. Karua kivikkoa.

Kirkasta vettä.

Niin kaunista.

 

emme luovuttaneet

...auto oli korjaamolla yhden yön.

Kotoiltana söimme jäätelöä alakuloon ja toivoimme parasta.

Aamulla puhelin soi odotettua aiemmin,

vika oli korjattu.

Hopihopi,

teinit hereille.

Vaatetäydennystä asuntoautoon.

Menoksi.

Uusi taktiikkamme oli edetä kohti pohjoista rivakammin, 

olihan viikko jo esivalmisteltu.

Ensimmäisen yön vietimme Kärsämäen alapuolella,

P-paikalla parin rekan kera.

Hyvin maittoi uni.

Käänsimme kurssin kohti Kuusamoa.

Suomussalmella kiersimme Raatteentien maisemissa.

Vaikuttavaa.

Tilhi marjasti kaatuneita kuvaavien kivien keskellä.

Kuusamossa tankkasimme autoa ja jääkaappia.

Ihmettelimme alati laajentuvaa kaupunkia.

Karhunkierros, se pieni sellainen.

Emme olleet sitä koskaan kiertäneet.

Oulangan kansallispuiston maisemat.

Yöpymispaikaksi valitsimme sen edullisimman leirintäalueen jonka bongasin.

Viisitoista euroa per yö sähkön kera.

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme pari reppua ja lähdimme kiertämään retkeilyreittiä.

Melko vilkas päivä, eteenkin nuotiopaikoilla riitti väkeä. 

Wau, me jaksoimme hienosti.

Me, joita sellainen urheilukärpänen ei suuremmin ole kiusannut.

Leiripaikalta matkaa kertyi 13km kaikenkaikkineen.

 Toinen yö vielä Oulangalla.

Oli kova polte jatkaa matkaa.

Poroja.

Niitä oli valtavasti,

varsinkin tiellä.

Olemme monta pohjoisen reissua tehneet, joidenka aikana porohavainnot olleet ainoastaan käristysmuodossa. 

Yöksi Kaamaseen.

Siellä ne mäkäräisetkin olivat.

Onneksi eivät seuranneet Norjan puolelle.

kätkö kateissa

Eilen Pallaksella.

Kaikki oli valkoista.

Taivas, hanget, tunturit.

Ihailimme villejä ja vapaita leijahiihtelijöitä.

(sana piti hakea googlesta; 

laskettelusukset tahi laudat jalassa, suuren varjon avulla ohjailivat menoaan rinteitä ylös ja alas)

wau -oli se sana jolla menoa kuvailisin.

pakoilua

Pääsiäinen vaihtui arjeksi.

Me vielä pakoillaan sitä.

Talvi on vaihtumassa kevääksi,

täälläkin.

Vielä riittää sulamista.

sielunlintu

 

Matka ei enää tunnu pitkältä.

Tuttuutta ja matkaamisen arvoista.

Etuoikeutettu olo.

jos toivoa sais

Hiljaista on täällä,

ja muuallakin blogirintamalla.

Onko aika ajanut ohitse?

Nopeammille foorumeille?

Pohtii.

Mutta tämähän on päiväkirjani.

Osaisinko paperiseen siirtyä?

Tänään voisin miettiä sellaista kaipuuta.

Kotihiiren kaipuuta.

Sulkee silmät ja on saaristossa.

Merituuli, lokit, aurinko.

Voisi hiihdellä hiljaisilla laduilla,

kohdata kuukkelin ja kaukaa pälyilevän poron.

Lappi.

Mystinen ja kiehtova kaikkina vuodenaikoina.

On suuri mahdollisuus metsäytyä.

Käpertyä yöksi asuntovaunuun.

Keskellä ei mitään.

Kesä ja telttaretket.

Luonnon öiset äänet, kesäöiden hentoinen hämäryys.

Viileä nenänpää ja lämmin makuupussi.

Palmut, aurinko, lämpö, hiekka.

Vieraat kulttuurit, vieraat kielet.

Voi mitenkä kaipaankaan etelään.

Minä joka viihdyn kotona liiankin hyvin.

Toinen puoleni on aina jossain menossa.

Suunnatonta rikkautta,

kokemukset ja mahdollisuudet.

Valitsen epämuodikkuuden, halpamerkit.

En tarvitse ylellisyyksiä,

tarvitsen mahdollisuuksia matkailla. 

Haaveilee.