emme luovuttaneet

...auto oli korjaamolla yhden yön.

Kotoiltana söimme jäätelöä alakuloon ja toivoimme parasta.

Aamulla puhelin soi odotettua aiemmin,

vika oli korjattu.

Hopihopi,

teinit hereille.

Vaatetäydennystä asuntoautoon.

Menoksi.

Uusi taktiikkamme oli edetä kohti pohjoista rivakammin, 

olihan viikko jo esivalmisteltu.

Ensimmäisen yön vietimme Kärsämäen alapuolella,

P-paikalla parin rekan kera.

Hyvin maittoi uni.

Käänsimme kurssin kohti Kuusamoa.

Suomussalmella kiersimme Raatteentien maisemissa.

Vaikuttavaa.

Tilhi marjasti kaatuneita kuvaavien kivien keskellä.

Kuusamossa tankkasimme autoa ja jääkaappia.

Ihmettelimme alati laajentuvaa kaupunkia.

Karhunkierros, se pieni sellainen.

Emme olleet sitä koskaan kiertäneet.

Oulangan kansallispuiston maisemat.

Yöpymispaikaksi valitsimme sen edullisimman leirintäalueen jonka bongasin.

Viisitoista euroa per yö sähkön kera.

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme pari reppua ja lähdimme kiertämään retkeilyreittiä.

Melko vilkas päivä, eteenkin nuotiopaikoilla riitti väkeä. 

Wau, me jaksoimme hienosti.

Me, joita sellainen urheilukärpänen ei suuremmin ole kiusannut.

Leiripaikalta matkaa kertyi 13km kaikenkaikkineen.

 Toinen yö vielä Oulangalla.

Oli kova polte jatkaa matkaa.

Poroja.

Niitä oli valtavasti,

varsinkin tiellä.

Olemme monta pohjoisen reissua tehneet, joidenka aikana porohavainnot olleet ainoastaan käristysmuodossa. 

Yöksi Kaamaseen.

Siellä ne mäkäräisetkin olivat.

Onneksi eivät seuranneet Norjan puolelle.

jos toivoa sais

Hiljaista on täällä,

ja muuallakin blogirintamalla.

Onko aika ajanut ohitse?

Nopeammille foorumeille?

Pohtii.

Mutta tämähän on päiväkirjani.

Osaisinko paperiseen siirtyä?

Tänään voisin miettiä sellaista kaipuuta.

Kotihiiren kaipuuta.

Sulkee silmät ja on saaristossa.

Merituuli, lokit, aurinko.

Voisi hiihdellä hiljaisilla laduilla,

kohdata kuukkelin ja kaukaa pälyilevän poron.

Lappi.

Mystinen ja kiehtova kaikkina vuodenaikoina.

On suuri mahdollisuus metsäytyä.

Käpertyä yöksi asuntovaunuun.

Keskellä ei mitään.

Kesä ja telttaretket.

Luonnon öiset äänet, kesäöiden hentoinen hämäryys.

Viileä nenänpää ja lämmin makuupussi.

Palmut, aurinko, lämpö, hiekka.

Vieraat kulttuurit, vieraat kielet.

Voi mitenkä kaipaankaan etelään.

Minä joka viihdyn kotona liiankin hyvin.

Toinen puoleni on aina jossain menossa.

Suunnatonta rikkautta,

kokemukset ja mahdollisuudet.

Valitsen epämuodikkuuden, halpamerkit.

En tarvitse ylellisyyksiä,

tarvitsen mahdollisuuksia matkailla. 

Haaveilee.

ehkä se paras aamu

Vuosikooste on tulossa,

innoittajina muut bloggaajat.

Nyt lyhyesti päätän tämän blogivuoden.

Tämä ehkä yksi vuoden parhaimmista aamuista.

Tuntureilla on hyvä olla,

luonnossa on hyvä olla.

Jos vaikka tekisi tästä vaikean johtopäätöksen;

lisää luontopäiviä tulevaan vuoteen.

Paljon hyviä päiviä Meille kaikille vuonna 2016.

Nammalakuru-Pallas

Vaelluksen viimeinen, kolmas aamu oli usvainen.

Tihkusadetta ja sumuisuutta.

Loppusuoralla kävelimme kirjaimellisesti pilveen.

Voittajafiilikissä saavutimme Pallaksen.

Tuntui jotta viimeinen etappi hujahti nopeasti,

tältä polvivammaiselta peränpitäjältäkin.

Lisää seikkailuja janoten päätän tämän vaellusraporttini.

Hannukuru-Nammalakuru

Kolmas päivä alkoi sadevaatteissa.

Eipä niitä pitkään päällä tarvittu,

sade taukosi tai muuttui satunnaiseksi tihkutteluksi.

Matka kulki vehreissä  maisemissa ja hetken päästä karuilla kallioilla.

Oli minun vuoroni valittaa,

polvi.

Kuljin sujuvasti ylämäkeä ja tasaista,

alamäet tekivät kipeää. Ihan niinkuin viime vuonnakin.

Sioskuru-Hannukuru

 Kapustarinta

Toisena vaelluspäivänämme heräsimme tunturipuron solinaan.

Ympärillä vielä lehdettömiä vaivaiskoivuja,

sulamattomia lumihankia.

Toinen vaelluspäivä tarjosi hellettä.

Aurinko nappasi kasvot punaisiksi,

mukaan pakatuilla aurinkolaseillakin oli käyttöä.

Jalkapalloilijamme viilensi välillä tunteitaan,

lumienkeleitä tehden sekä tunturipurossa kahlaten.

Päivä oli hieno, matkanteko tavallistakin hitaampaa.

Oli lämmin ja taas välillä tuulen tuiverrus sai kaipaamaan takkia.

Pidimme runsaasti juomataukoja sekä puputimme eväitämme.

Yöpaikassa, Hannukurussa kävimme saunomassa.

Rohkeimmat pulahtivat järveen,

vähemmän rohkeat kahlailivat vain.

Illalla seurasimme kovasti synkkiä pilviä.

Jossakin kauempana kumisteli ukkonen.

Kömmimme telttoihin nukkumaan.

Ei se ukkonen tullutkaan,

vähäinen sade kylläkin.