kirjoittaako vaiko eikö kirjoita

Olisiko lähestyvän syksyn merkki?

Kun pitää pysähtyä pohtimaan.

Pohtia vaikka sitä kirjoittaako vaiko eikö kirjoita?

Jostain olisi kiva saada kiinni.

Jostain uudesta, innostavasta.

En sitten tiedä täyttääkö kriteerit jos palaa tähän vanhaan?

Melko uudelta tämä tuntuu kyllä näin pitkän tauon jälkeen. 

Muistin salasanan, wau.

Nyt olisi huippua, jos joku löytäisi perille ja antaisi lisäkoordinaatteja tulevasta.

Jään odottelemaan.

elämää kesäloman jälkeen

Sen kesäloman jälkeen alkoi arki.

Rutiinit ja jonkinmoinen kiire.

Blogihiljaisuus palasi.

En ole "ehtinyt" kirjoittaa.

Ei ole viitsinyt tai huvittanut. Ei riviäkään tänne tahi muuallekaan.

Kuviakin on onnettoman vähän kamerassa,

kännykässä enemmän.

Jos nyt jotain sentään elosta elokuussa

ja vaikka huomenna syyskuusta.

 

 Elokuun alussa hoidin metsäikävääni yksinäisellä mökkiyöllä.

Sitten alkoikin koulut.

Kakkosluokkalainen.

Vitosluokkalainen.

Kutosluokkalainen.

Kasiluokkalainen.

Lukiolainen.

Parin viikon kouluahkeroinnin jälkeen pääsimme pienelle lomalle.

Viikonloppu Kustavissa.

Vanhempani, sisarukseni perheineen.

Juhlittiin kuvassa onkivaa mammaa.

Venetsialaiset tahi muinaistulet osuivat samaan viikonloppuun,

vähän niissäkin tunnelmissa fiilisteltiin.

Taputeltiin kesää pakettiin.

Hailuoto

Pohjoisen lisäksi meillä oli täsmätoive.

Hailuoto.

Ollaan saarella käyty kerran aiemmin, kaksitoista vuotta sitten.

Silloinkin aurinko paistoi ja nautimme rantapäivistä.

Se on se meri.

Alati kiehtova.

Rannalta on hyvä katsoa,

en minä vesille halaja.

kaksi päivää, yksi yö

Jostain piti luopua,

saimme pikakierroksen sentään.

Varpaat kastuivat Jäämeressä. 

Saimme kokea palan Pohjois-Norjaa upeassa kesäsäässä.

Maisemat huikeat, hyvin vaihtelevat.

Vehreyttä, vihreyttä. Karua kivikkoa.

Kirkasta vettä.

Niin kaunista.

 

emme luovuttaneet

...auto oli korjaamolla yhden yön.

Kotoiltana söimme jäätelöä alakuloon ja toivoimme parasta.

Aamulla puhelin soi odotettua aiemmin,

vika oli korjattu.

Hopihopi,

teinit hereille.

Vaatetäydennystä asuntoautoon.

Menoksi.

Uusi taktiikkamme oli edetä kohti pohjoista rivakammin, 

olihan viikko jo esivalmisteltu.

Ensimmäisen yön vietimme Kärsämäen alapuolella,

P-paikalla parin rekan kera.

Hyvin maittoi uni.

Käänsimme kurssin kohti Kuusamoa.

Suomussalmella kiersimme Raatteentien maisemissa.

Vaikuttavaa.

Tilhi marjasti kaatuneita kuvaavien kivien keskellä.

Kuusamossa tankkasimme autoa ja jääkaappia.

Ihmettelimme alati laajentuvaa kaupunkia.

Karhunkierros, se pieni sellainen.

Emme olleet sitä koskaan kiertäneet.

Oulangan kansallispuiston maisemat.

Yöpymispaikaksi valitsimme sen edullisimman leirintäalueen jonka bongasin.

Viisitoista euroa per yö sähkön kera.

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme pari reppua ja lähdimme kiertämään retkeilyreittiä.

Melko vilkas päivä, eteenkin nuotiopaikoilla riitti väkeä. 

Wau, me jaksoimme hienosti.

Me, joita sellainen urheilukärpänen ei suuremmin ole kiusannut.

Leiripaikalta matkaa kertyi 13km kaikenkaikkineen.

 Toinen yö vielä Oulangalla.

Oli kova polte jatkaa matkaa.

Poroja.

Niitä oli valtavasti,

varsinkin tiellä.

Olemme monta pohjoisen reissua tehneet, joidenka aikana porohavainnot olleet ainoastaan käristysmuodossa. 

Yöksi Kaamaseen.

Siellä ne mäkäräisetkin olivat.

Onneksi eivät seuranneet Norjan puolelle.

ei ihan putkeen

En tiedä kuinka kaukaa aloittaisin tämän tarinan.

Jos vaikka siitä että keväällä teimme suunnitelmaa koskien kesää.

Ihan sellaista, että perhe istui samanpöydän äärellä ja esitti toiveita. 

Kalenteriin hahmottelimme ajankohtia.

Meillähän tilanne sellainen ettei lomia ole kiveen hakattu. 

Ne järjestellään apuja pyytämällä tarpeen mukaan. 

Alkukesässä luki saaristo,

heti koululaisten lomien alettua.

Toukokuussa vietimme viikonlopun Kuopiossa,

kyytiläisinä esikoinen partioporukkansa kera. Olivat kisaamassa.

Paluumatkalla asuntoautosta räjähti rengas.

Rikkoutuneen renkaan lisäksi auto koki muitakin vaurioita.
Me matkustajat saimme vain hassuja muistoja,

naurunryppyjä silmäkulmiin.

Alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa.

Korvausasiat selvisivät juhannukseksi,

 se alkukesän retkiajankohta oli jo ohitettu.

Pääsimmehän me sinne saaristoon pariskuntana,

koko perheen retki jäi nyt väliin. 

"kun lapset ovat olleet kesäleirillä, lähdetään pohjoiseen"

Lauantai-iltapäivällä starttasimme asuntoautomme liikenteeseen.

Söimme sitä ennen kotona ja päätimme hakea karkit pienen matkan ajettuamme. Pitäähän lauantaina karkkia olla.

Kierros kaupassa ja hups, 

auto ei käynnistynytkään.

Ohjekirjaa, koodivaloja, naputtelua, ruuvailua.

Tunnin odottelun jälkeen auto käynnistyi.

Eteen vaiko taakse?

Eteen.

Retkemme kesti neljä yötä.

Yhden vietimme suunnitellusti ihanalla p-paikalla,

sieltä aurinkokuvat.

Kaksi seuraavaa yötä yövyimme autokorjaamon pihalla,

kumpainenkin yö eri kaupungissa sentään. 

Neljäs yö hotellissa.

Tänään vaihtoehdot vähenivät.

Palasimme kotiin hakemaan vauhtia (auto korjaamolle),

niin haluan uskoa.

Tällaisille käänteille kukaan ei mahda mitään.

Ei voi ennakoida teknisiä vikoja,

joista ei aiemmin ole ollut viitettäkään.

Murphy kyllä käynyt mielessä.

Ainakin edellispäivänä kun lähdimme kävelylle auringonpaisteessa

ja hetken päästä värjöttelimme puiden alla rankkasadetta suojassa. 

TAI

Meillä on ollut tosi kivaa.

Ollaan hassuteltu, herkuteltu, vitsailtu.

Laiskoteltu, heräteshoppailtu.

Jokainen on löytänyt pienistä neliöistä ne omansa. 

Tapasin ystävän odottamatta,

saatiin vanhempani kylään samaan kaupunkiin.
Se tunne ME on ollut vahva.

Vielä mahtuu viisikko samalle kivelle.

Ikimuistoista matkantekoa,

jälleen kerran.