pieniä asioita

Pieniä ja tärkeitä asioita,

niistä koostuu arki.

Elämä.

Pienen innostus sarjakuvien piirtämiseen.

Tahto oppia lisää ja enemmän.

Intohimoni lukea.

Iltarutiinina sivu jos toinenkin eteenpäin.

Kirjavalinnat satunnaisia.

Tällä hetkellä Sokkopeli,

löysin kirpalta.

Lukemisen kautta maailma laajenee,

arki ottaa etäisyyttä.

Iloa värikkäistä puhelimenkuorista.

Tuskin kauaa kestävät,

iloiset ovat silti.

Tänään kävimme kuopuksen kanssa lääkärissä.

Allergiajuttuja, ei mitään vakavaa.

En joutunut ajamaan,

aloitin hänelle sellaiset säärystimet, mitkä on samalla sukat.

Sellaisia toivoi.

Samalla reissulla kävimme ostamassa sänkyymme uuden patjan.

Toivottavasti selkä kiittää.

Ja punainen kukkakin antaisi nukkua rauhassa.

Se puhkesi kukkaan viimeyönä yhdeltä.

Kaatui kolistelen vieden mukanaan vieruskaverinsa.

kriteereitä

Tämän sain eilen luettua.

Valitsin kirjan jännittävältä näyttävän kannen perusteella.

Joku oli tuonut sen tarpeettomana kirpputorille. 

Jäin kantta tuijottamaan vielä kirjan luettuani,

sisältö on siitä luettavissa.

Minä olen sellainen sekakäyttäjä.

Välillä siirappia, sitten karmaisevia kohtaloita.

Jotain syvällisempää väliin.

Tykkään tarinoista jotka avautuvat kuin lankakerä,

pikkuhiljaa.

Tämäkin oli sellainen.

Taidokas ja koskettava.

Tykkään sanoilla leikkimisestä.

Lomamatkalla luin pokkarin;

Tuomas Kyrön Liitto.

Se oli aivan toisenlainen kuin takakannen perusteella ajattelin.

Ehkä valintaani vaikutti innokas myyjä,

joka ehti esitellä lähes kaikki hyllyn kirjat.

Paitsi tämän kyseisen,

siksi valitsin sen.

Niin ja tykkäsin kannen ristipistosydämestä.

 

syväsukellusta

Eilen sain luettua Laura Lähteenmäki; Ikkunat Yöhön.

Melankolisuus jäi leijailemaan ajatuksiini.

Miltä kirja näyttäisi jos kirjan henkilöhahmoihin sijoittaisi omia sukulaisiaan? 

Minullakin on vanhemmat joilla paljon sisaruksia,

isovanhempani tulivat isoista perheistä.

Jaksoivatko kaikki?

Elämä oli kovaa.

Oliko ilokin suurempaa?

Täyttikö elämä unelmat vai jäätiinkö arjen pyörteisiin,

selviytymään?

Jäikö katkeruus kaivertamaan?

Jaksettiinko iloita jokaisesta pienestä ihmeellisestä ihmistaimesta

vai oliko ahdistus aina syvempi?

Lisää jaettavaa,

lisää vaatijia.

Koskettava kirja.

 

Tätä melankolisuuden tuntuani olen ravinnut kuuntelemalla Juha Tapion musiikkia.

Hänellä on taito koskettaa.

Saattaa ajatukset sanoiksi ja säveliksi.

Ilot ja surut.

kukassa

Kävin tänään kirjastossa pienemmän poikasen kanssa,

hankimme hänelle oman kirjastokortin.

Palautin kirjastoon mm.Maija Paavilaisen kirjan Villasukkavoimaa.

Aivan ihana ajatelma-kirja,

tahtoo oman, omaan hyllyyn.

Eilen sain luetuksi myös paljon julkisuutta saaneen kirjan; Taivaslaulu.

Herätti ajatuksia, raotti verhoa, jäi mieleen pyörimään.

Tänään lainasin keveämpää,

pääsiäisvapaat jo mielessä.

muissa maailmoissa

Taas on  menossa ahmimiskausi,

kirjaosastolla.

Kyseinen kuva jo jokusen vkon vanha,

yöpöytä ei näytä enää samalta.

Cathy Kelly on luettu.

Jari Tervo on luettu.

Leena Lehtolaisen trilogia loppusuoralla.

Sanakirja lievittää matkakuumetta.

Kellokosken prinsessa vuorossa seuraavaksi.

Lehtolaisen trilogia:

 Henkivartija, Oikeuden jalopeura ja Paholaisen pennut.

Osui ja upposi.

Olen kirjailijan muihinkin teoksiin koukuttunut,

tykkään tyylistään. 

Henkilöhahmot ovat kiinnostavia,

sellaisia joita tulee kadulla vastaan.

Tänään olin kirpalla ja ajatusleikittelin taas urakalla.

Kirjaan olisi hahmoja jo ruuhkaksi asti.

Pelottavin taisi olla juuri ennen viittä asiakas.

Kierteli epämääräisen päämäärättömästi. 

Kruunasi mielikuvitukseni villiintymisen ostamalla leipäveitsen!

Maksoi kiltisti ja poistui ilman väkivaltaa.

 

torstaina toisaalla

Keskiviikkoiseen teemaan jatkaen.

Olen välimaastossa.

Kahtena päivänä viikosta häärään mieheni apuna.

Kotihengettärenä toimii mummo. 

Eilen oli töitteni ulkoistamispäivä,

mummopäivä niinkuin pienin asian ilmaisee.

On kiva lähteä aamulla.

Käydä vähän niinkuin leikisti töissä.

Eikös se ole leikkiä jos raha ei vaihda omistajaa?

Työsuhde-etuna kerään päivän aikana kaikkea tarpeellista kasaan.

Järjestelen, ideoin, juttelen ihmisten kanssa.

Välillä istahdan ja kaivan käsityönkin esille,

jos pomo ei huomaa.

Eilen en istahtanut.

Kotiin kävellessä lenkkarit kiristivät jaloissa.

Puoli seitsemältä illalla pohdin,

lähteäkö vielä ulkoilemaan vai vaihtaako unipuku päälle.

Jälkimmäinen vei voiton.

Iltaurakkana kudoin villasukat valmiiksi

ja luin kirjan loppuun.

Annakaisa Iivari; juhannus italialaiseen tapaan.

Oli sellainen kepeä, ohimennen luettava, ei tarvitse hankkia omaan kirjahyllyyn.

 

PYSTYRAITA-SUKAT

LANKA: Novita; Nalle (oranssi) sekä raidoitukseen kahta eri jämäkerää

PUIKOT: nro3

Pysytraitasukat on yksi lempparimallini.

Pitkästä aikaa tuli tehtyä.

Luulen jotta nämä sukat lähtevät heti tänään partioretkelle.

ihan marraskuussa

Marraskuussa on ihan oma värinsä.

Luonto näyttää pysähtyneeltä,

odottavalta.

Väriloisto on tarjoiltu,

odotellaan lunta.

Vietimme viikonlopun voimia keräten.

Sellaisia meille ovat päivät metsässä.

Yhdessäoloa.

Vähän hitaammin, luonnonläheisesti.

Vaunulla luin loppuun kirjan,

jonka lainasin kirjastosta nimen perusteella.

Galtbystä länteen.

Mehän matkasimme kesällä viimeksi,

Galtbystä Kökariin.

Kirjan on kirjoittanut Leena Parkkinen.

Hän ennestään täysin tuntematon kirjailija minulle,

teki kyllä vaikutuksen. 

Tykkäsin kirjoittajan tyylistä kuvailla asioita ja tapahtumia.

Sujuvasti liukui sota-ajasta, saaristosta, Turun kautta Tampereelle 2000-luvulle.

Itketti ja nauratti.

Tarina oli koskettava ja paljon ajatuksia herättävä.

Jos olisin koululainen,

tutkisin kirjaa syvemmin.

Se antaa runsaasti pohdittavaa rivien ulkopuoleltakin.

Loistavaa kirjaesitelmä-ainesta.

käsistä karannut

Ensiksi viettää viikonpäivät metsässä

ja sitten katoaa kellariin.

Metsässä ei näkynyt hirvikärpäsiä,

kotona odotti ompelukärpänen.

Kankaat olen syönyt kuormasta.

Surutta paloittelin ja siitä se lähti.

Eihän sitä missään ole määrätty

vai onko,

jotta verhot eivät saisi olla huonosti laskeutuvaa.

Pellavaa?

Makuuhuoneen sävy siis muuttui.

Mattovirkkuu viritetty.

Keittiössä väliaikaisolotila jatkuu.

Näillä mennään ja ehkä jouluksi punastutaan verhojen osalta.  

 

Kun kerran "ompelimon" lämmitti,

samalla puhdilla tuli pilkottua jämätrikoita.

Pipoa pukkaa.

Mukavinta ompelukärpäsen puremassa,

se on tarttuvaa lajia.

Isot tytöt viihtyivät seuranani omien ompelustensa parissa.

 

Jos karkasi pipot käsistä,

samoin käynyt kirjojen kanssa.

Metsässä ahmin pari hömppä-pokkaria;

Kinsella; varsinainen talousihme

ja Jewell; hyvät bileet.

Toinen pokkari parani loppua kohden ja toinen puolestaan latistui.

Tasapaino siis säilyi.

Eilen lähdin palauttamaan esikoisen eräpäiväkirjaa kirjastoon.

Piti pikkuisen vaan kurkistaa hyllyihin.

Nyt on luvun alla monessa yhteydessä suositeltu Vala.

Italiassa otan siis unta vastaan.

 

Tässä hymynsä jakamassa esikoisen virkkuutyö.

Se kun ikää on kohta kolmetoista,

voi uskoa ettei aina hymyilytä.

Tätä virkatessa oli rauha maassa,

ovat he suloisia,

molemmat.

 

Polvisukkani valmistuivat viime viikolla.

LANKA: Schoppel Wolle; crazy zauberball (75%villa-25%nylon)

100g kerästä jäi jäljelle yhden junasukan verran

PUIKOT: 3mm

OHJE: silmukoita 14s/puikko

ps. eilen satoi ensilumi

kirjahimo

Sateinen perjantai.

Hidas herääminen.

Päätin jotta tänään imuroidaan.

En komentanut vaan visioin kivasta lopputuloksesta.

Kiva kun homma toimi.

Minä ahkeroin alakerran

ja viisikko yläkerran.

Nyt nautiskellaan.

Ja odotetaan aurinkopäiviä,

niitä ei sitten tuhlata sisätiloissa siivoamalla.

Eilen oli kirpputoritätinä.

Jokapäivä lähtee kassillinen kotoa

ja palatessa sama kassi, eri sisältö.

Vaatetta, lukemista, aarteita.

 

Näitä kiviolentoja en voinut vastustaa.

 

Misun haudalle haimme kissapatsasta.

Ei löytynyt ekasta paikasta.

Seuraavasti löytyi vähän jo hämähäkinseittisenä.

Vanhan tavaran kaupasta,

löytöpisteestä,

 jossa hämäryydessä köllötteli antiikkihuonekalujen keskellä. 

Tämän kuvan napannut naapuri.

Se katse jota hain tänäkin aamuna keittiönikkunan takaa.

Tuijotus ja maukaisu.

 

 

 Yöpöytäni.

Satuaarteen innoittamana esittelyssä :-) 

Olen koukussa lukemiseen,

edelleen.

Otan kiinni kaikki vuodet joina en osannut lukemiselle aikaa löytää.

Luen Leena Lehtolaista järjestyksessä.

Pääosin löytyy omasta kaapista,

puuttuvat olen löytänyt kirjastosta.

Nyt menossa Ennen lähtöä -dekkari.

 

Vastapainoksi romantiikkaa ja höpsötystä.

Kuten eilen kirjastoon palauttamani;

Mustikkasoppa; Katariina Romppainen.

 

Kirjastosta lainasin Enni Mustosen; Paimentyttö.

On avaus uudelle sarjalla.

Sain juuri luettua edellisen sarjan Pohjatuulen tarinoita, viimeisen osan.

Pitävät otteessa ja koskettavat.

 

Kesäistä lukemista on myös Nora Robertsin teokset.

Niitäkin ahmin aikoinaan järjestyksessä,

nyt olen kymmeniä kirjoja jäljessä.

 

Jos jotain erityisen koskettavaa, nautittavaa, hymyilyttävää, itkettävää kirjaa pitäisi suositella.

Eve Hietamies; Yösyöttö ja sen jatko-osa Tarhapäivä.

 

Hups,

tuleekohan tästä nyt kirjablogi kun jäänyt valmiit neuleet esittelemättä.

Ehkä seuraavalla kerralla.