onnea on

Onnea on lapset jotka ymmärtävät sammalmättään ihanuuden.

Heittäytyvät lepäämään.

Illan pimeydessä kaksikko makasi jäisellä nurmikolla,

tähtiä katselemassa.

Onnea on lapset jotka näkevät hakkuuaukeassa mahdollisuuden.

Majoja.

Kivenlohkareista tuli eläimiä.

Taiteilijatytär auttaa luomaan.

 

Onnea on muuttumaton järvimaisema.

Aina erinäköinen ja samaanaikaan tuttu ja turvallinen.

Tänä jouluna hempeässä jääpeitteessä.

Sateen jälkeen vettä vielä jään alapuolelle enemmän kuin päällä.

Jaksaa tuijottaa.

Ja kuunnella.

 

 Onnellisia ovat lapset,

joille lahjoja jakaa näköjään päätön äiti-tonttu.

Nyt kukaan ei tunnista minkänäköinen tyyppi pukeutuu villahousuihin jouluaattona.

Viettää joulua asuntovaunussa.

Ja sen uudessa etukatoksessa.

 

 Onnea on välillä vähän irvistelevät teinit.

Se riemu minkä aiheuttaa pikkuveljen joululahja isoveljelle.

Hyvin pyyhkii ensi vuonnakin.

Onnea on kuopus, joka vielä uskoo joulupukkiin.

Tietää ettei kaikki pukit ole oikeita.

Se oikea vieraili viimejouluna,

tänä vuonna tonttu toimitti lahjasäkit.

Tunnen itseni onnelliseksi.

vähän hassu

Onhan se joulu meillekin tullut.

Pikkuhiljaa ripoteltu, punasteltu.

Kuusikin löytyy.

Harva kuin aurauskeppi,

notkahtanut tähti latvassaan.

Sillä on sanomansa;

ajatus on tärkein. 

Joulu tulee.

Joulu on pieniä juttuja, vähän överiä.

Hassuttelua, yhteenkuuluvuutta.

Meidän joulu näyttää meiltä.
Teidän joulunne teiltä.

Rakkaudellista joulun taika-aikaa meille kaikille.

sininen Tukholma

Meidän neljäs kymppimatkamme.

Tällä kertaa tulevan kympin toive oli laivareissu ja Tukholma.

Saimme sinisen, aurinkoisen talvipäivän.

Kerrytimme kilometrejä ja Pokeja,

kymppipojan intohimo.

Jouluaattoon on kymmenen yötä.

Kuopus ihmetteli aamulla,

mitenkä tänä vuonna joulu tulee niin nopeasti.

Sitä minäkin ihmettelen.

siskon kaa

Siskoni lupasi minulle synttärilahjaksi mökkireissun.

Vielä ehdittiin ennen seuraavaa synttäriä.

Suunnitelmista toteutukseen on aina pitkä matka.

Ihana Kustavi.

Yksi uusimmista ihastuspaikoistani.

Ne ovat sellaisia paikkoja joihinka olen alkanut ikävöimään.
Paikkoja yhdistää luonto, maisemat, tunnelmat.

Hyväolo.

Voimaantuminen. (hieno sana)

Saimme lumisateen.

Valkoiset maisemat ja pakkasyön.

Kiitos siskoni mun.

Olet tärkeä.

marraskuisia mietteitä

Taas on marraskuu,

taas on pimeää.

Aina sataa vettä, myrskyää.

Juuri keräsin joulukoristeet pois,

taas laitoin kyntteliköt ikkunoille.

Vasta eilenhän kuopus täytti kuusi,

nyt on jo seitsemän vuotta ja neljä päivää.

Viikot menevät nopeammin kuin ennen.

Vuodenajat vaihtuvat tiuhaan.

Nyt ryvetään pimeyden syövereissä,

kohta huokaillaan kevätauringon armottomuudessa.

Minulla olo jotta tekemistä enemmän kuin aikaa,

normijuttu.

Kun järjestelee yläkertaa,

alakerta alkaa näyttämään siivottomalta.

Ja toisinpäin.

Jos tartun kutimiin,

kirja jää lukematta.

Valitsen molemmat, toinen ennen toista.

Otan oman aikani univelan kustannuksella,

kummallista

-vuosi toisensa jälkeen.

Missä oppiminen?

Minulla on  polte kirjoittaa,

en saa mitään paperille.

Piti aloittaa neule itselleni,

kerät katselleet korissa iskemättöminä jo kuukauden.

Ohjekin olisi valmiina.

Oli minulla sukka illassa projekti,

sen suoritin hymyillen.

Lista tekemisistä kasvaa.

Ja välillä lyheneekin.

Teen sitä itselleni ajatuksissa.

Olen onnekas jotta saan kasata päiväni mieleni mukaan,

ainakin melkein.

Melkein tarkoittaa sitä että valtani vaikuttaa on melko suuri.

Nyt kirjoitan tätä koska tuntuu siltä.

Tuntuu hassulta kirjoittaa,

en tiedä kelle.

Itseni vuoksi kuitenkin.

Lisäisin kuviakin.

Miksi olen kuvannut niin vähän?

Kuvaan nopeasti puhelimella,

kuin kamera olisi muuttunut painavaksi.

Kuvat olkoon tällä kertaa täynnä keskeneräisyyttä

ja mahdollisuuksia.

Ja yksi muistutuksena siitä mitenkä nopeasti lapset kasvavat lelulaatikkoiän toiselle puolelle.

 

Pontus

Hän on Pontus.

Uusi perheenjäsenemme.

Pontus muutti meille reilu 2vko sitten,

hän on syntynyt kesäkuun lopussa.

Pontus on keskimmäisen lapsemme lapsi,

minä olen ny pupun mummo

-vai mitenkä se menikään.

Koko perhe on hullaantunut.

Hän on niin söpö, touhukas persoona.

Kasvanut kovasti tämänkin kuvan ottamisen jälkeen.

Olen karvaturreille allerginen,

en onneksi pupusille.

Vähän pelkäsin, mutta mitään oireita ei ole tullut.

Ei edes hellyyttävistä  pupun pusuista.

 

Perheemme ahkerin Poke-metsästäjä sai lapaset.

Teeteen Pallasta ja heijastinlankaa.

 

Teinipoikaselle lapaset.

Lämmintä tuplalangalla,

turvallisuutta heijastuksella. 

metsäytymistä

Viime viikko oli syyslomaa lapsilla.

Latautumista metsässä ja sopivasti töitä.

Mökilläkin hääräsi työporukka, puoliso ja isäni.

Asuntovaunumme etuteltta vaihtuu kiinteään terassiin.