ihan pian

Minullakin on uusi kännykkä.

Vanhan kätköistä löytyy jänniä juttuja.

Vene odottaa vaeltajia Ounasjärveä ylittämään.

Me olimme lähdössä,

kesäkuussa.

Tässä toisessa olemme pääsemässä perille.

Asuntoautolla, kuvan yläreuna paljastaa.

Vettäkin on satanut ja viljavarasto jo siintää.

Kuvat toimivat muistiapuna.

Herättävät muistoja.

Onneksi valokuvia on kertynyt paljon.

Kirjoituskurssilla, josta taannoin kerroin, kehittelimme kuvaan nopeasti tarinan.

Todella kiehtovaa.

Näistäkin saisi monta tarinaa.

Perheemme kuopus on sanoilla leikkijä.

Ihanaa kuunneltavaa.

Tänäänkin piirsi sarjakuvia ja kertoi niihin liittyvää tarinaa.

"Salaisella ninjalla on tulossa salainen tehtävä,

se on vielä niin salainen etten minäkään vielä siitä tiedä mitään...."

Pohti taiteilun lomassa mitenkä hienoa on sitten kun pystyy vielä tekstit lisäämään. Sitten kun oppii kirjoittamaan ja lukemaan.

Ihan pian.

 

viisitoista

Esikoisemme.

Viisitoista vuotta sitten olimme tuoreita vanhempia.

Kuvat vahvistavat muistikuvat,

olimme pöllähtäneitä rakkaudesta.

Tänään katras on suurempi,

esikoisen asema on ja pysyy.

Se ensimmäinen harjoituskappale,

suunnan näyttäjä.

Se ensimmäinen joka sai ymmärtämään,

mitenkä suurta rakkaus on lasta kohtaan.

Ne siivet ja juuret.

Ne koitamme muistaa ohjenuorana,

tänäkin suurena syntymäpäivänä.

Onnea oma rakas nuoremme.

varsikasvu

Tänään oli kirppapäivä.

Palkkana mm.punainen kattila ihanuus,

joka kävi kylpemässä ja nyt kuivattelee tiskikaapissa.

Punaiselle teemalla jatkoin kotona.

Piti keksiä jotain kevyttä ja herkullista iltaisiin mielitekoihin.

Mansikkarahka.

Rahkaa+kermaa+mansikoita pakastimesta,

ei sokeria.

Maistui juuri niin hyvälle kuin toivoin.

Ja se kukkanen.

Kerroin ennen joulua hänestä,

ei minulle tarkoitetusta.

Nyt tuntuu omalta enemmän.

Ensimmäiset kukat kukkivat ja kuihtuivat pois,

nyt odotan seuraavaa aukeavaksi.

Kunhan ensiksi saisi tuon varsikasvunsa hoidettua.

73cm nyt. 

talven sydämessä

Valo.

Talvimaisemassa levollinen ja lohduttava.

Toivoa antava.

Taas mietti mitenkä meitä suomalaisia hemmotellaan.

Vuodenaikojen vaihtelulla,

muuntuvilla taideteoksilla joita luonto tarjoaa.
Syksyllä väritetään puiden lehdet,

talvella ripotellaan puuterilunta pintaan.

 

tammikuu tarjoaa parastaan

Tänään söimme aamiaista puoliltapäivin,

ihan muuten vaan.

Hidas aamu.

Pakkasta vähän alle kymmenen,

aurinko.

Hentoista lumisadetta.

Voiko talvisää kauniimpi olla?

Kävimme mökillä luistimien kanssa.

Minulla oli kamera.

köntätyt synttärit

Tänään vietimme köntättyjä synttäreitä.

Se on sellainen kahvitushetki tärkeiden ihmisten kanssa.

Juhlistamme perheemme synttäriruuhkan ihmisiä,

yhdellä kertaa.

Kukan sain minä,

ruuhkan toiseksi viimeisin.

Muut sankarit 9v, 11v ja tuleva 15v.

***

Tuntuu jotta toistan itseäni näissä postauksissa.

Ehkä pakostikin blogin näillä ikävuosilla.
Olisko merkki lopun alusta vaiko alun lopusta?

Tätä en ainakaan ole vielä kertonut.

Osallistuin viikko sitten ensimmäisen kerran työväenopiston kurssille,

 tässä kaupungissa.
Ehdin haudutella osallistumista reilun kuusitoista vuotta.

Huikeaa.

Kurssi oli tiivis neljän tunnin paketti,

kirjoittamisesta.

Tykkäsin,

tietenkin!

merkitty

Minä uskoin mitä sanoivat.

Tarvitsin aktivointia,

aloin käyttäytyä toistuvasti moitittavasti.

Mennyt syksy sisälsi onnellisuutta.

Se sisälsi myös syvälle sukeltamista.

Näin juuri lööpin, jossa työttömyyttä kuvattiin kakkosluokan kansalaisuuteen.

Tiedän.

He tietävät,

paremmin kuin sinä itse.

Vapautin itseni,

henkisesti.

Valitsin lainsuojattomuuden.

Kirjoitin vastalauseen kerran.

Kirjoitin toistamiseen. 

Tänään avasin kirjeen.

Oikaisu.

Tunne: sain palata.

ahaa elämys illassa

Ihan tavalliset lapaset.

Tilaajana hra 12v.

LANKA: katia; Peru (40%villa-40%akryyli-20% alpakka)

PUIKOT: 6mm

silmukoita 8s/puikko

100g kerä hupeni juuri sopivasti

Se ahaa-elämys oli peukku.

Miks sitä ei voisi virkata?

No voi tietenkin.

Virkkasin.

Paljon mukavampaa,

en tykkää peukaloitten kutomisesta.

pinkkiä

Serkkuni perheen tuorein tulokas sai eilen nimen.

Kastelahjaksi kudoin myssyn ja junasukat.

LANKA: teetee Helmi (100% merinovilla)

PUIKOT:3mm

sukissa silmukoita 8s/puikko

Päivän juhlakohde nukkui koko juhlan ajan.

Sattui sopivasti kastemekon nauhan kanssa lankasävyni.

 

Meidän perheen heppahöperö vanhentui eilen.

Hän on nyt neiti 11v.

Mamman kädenjälkeä näissä asusteissa.

Pipo löytyi joulupaketista,

upea pusero nyt synttärilahjaksi.

 

erilaiset

Niin me ollaan erilaisia.

Kuulen kiukun hengityksestä,

pahoitan mieleni.

Näen ja luen rivien välistä.

Jos en tiedä,

arvailen ja aavistan. 

Opettelen kokoajan.

Opettelen rohkeutta, opettelen ymmärtämistä.

Tahdon kehittyä ja muistaa itseni.

Opettelemme puhumaan.

Aina vaan.

Niin ja kuuntelemaan.

Minun olisi helpompi kirjoittaa,

toisen vaikeampi lukea.

Outo pari. 

Sanotaan ääneen.

Minä tahdon, sinä tahdot.

Samoja asioita.

uusia alkuja

Kovan onnen trikookudetyö.

Virkattu ja purettu.

Ja taas uudelleen.

Tänään aloitin,

vaihdoin mallia, vaihdoin ideaa päässäni.

Palasista anopille matto,

veskiin.

Tämä ensimmäinen pala 44x44cm.

Kivaa matematiikkaa,

minulla valmis mittakartta mihinkä paloja valmistaa.

Ohje palaan löytyy Lankavan sivuilta.

 

Nyt kun on päästy joulutekemisistä,

ruuhkautuu uusia tilauksia.

Säärystimet kolmen yön päästä 11v täyttävälle.

LANKA: lila Raggi (75% villa - 30% polyamidi)

luonnonvaalea Reflex (60% villa - 25% polyamidi - 15% heijastusta)

PUIKOT: 5mm

8s / puikko

Kutoessa vallitsi sellainen koulukäsityö-fiilis.

Nopeasti tuli valmista,

onneksi.

Tyttö tykkää.

Säärystimet lämmittävät. 

Seuraavat puikoille,

ihan kohta.

hyvän aamun huokaus

Loppiainen.

Hidas herääminen lämpimän peiton alta.

Ulkona -23.

Puuhellaan tuli.

Pataan kasleri päiväruuaksi, nyhtöpossua.

Alaluukkuun nahistuneet jouluomenat.

Voita, fariinisokeria ja kanelia.

Munaleipä, teetä.

Hetken päästä kahvia.

Lehtien lukua.

Siitä se ajatus lähti.

molemmin puolin vuotta

 Tässä vielä muutamat,

viimevuotiset.

Paketteihin päätyneitä.

Opet saivat jouluna saippuoita,

ei palloja tällä kertaa.

Kalenterisukat.

Lähdin toisen kerran mukaan joulunodotukseen.

Joulukalenterisukka-projektiin 

Pysyin ajantasalla jonnekin kahdeksanteen joulukuuta,

sitten menikin joulun jälkeen neulomiseksi.

Oli kiireisempiä töitä.

Tällä kertaa sukat onnistuivat paremmin.

Neuloin jopa kantapään.

Hiukan kinnaavat pohkeista,

ruttusukkina paremmat.

Yhden yön jo varpaitani lämmittäneet.

 

Jouluaaton mentyä muistin punaisen lankani.

Sen mistä piti itselleni joulusukat kutoa.

Onneksi pidän punaisesta ihan vuoden jokaisena päivänä,

vahinko ei suuri.

Näistä tuli vuoden ekat.

LANKA: lang; jawoll magic ( 75% villa - 25% polyamidi)

PUIKOT: 3mm

OHJE:

silmukoita 15s/puikko

resori 20krs

varsi 70krs

kantapään jälkeen silmukkamääräksi 13s/puikko

 50krs kunnes kärkikavennus

 

ps.varpaankynsien syksyiset lomalakat auttamattomasti poiskasvaneet

tervetuloa vuosi 2016

Vaihdoimme vuotta metsässä,

asuntovaunullamme majaillen.

Perinteisesti.

Talvi hiipi seuraksemme pikkuhiljaa.

Ensin pakastaen, sitten lumihiutaleita tarjoten.

Nautimme.

Ja ihmettelimme mustikkametsän tilannetta.

Ei meistä olisi metsänhoitajiksi.

Pieninkin ilmoitti isona hankkivansa metsää,

sellaista missä saisi eläimet rauhassa asua

ja ihmiset kerätä mustikoita.

Ei tuo kivisetäkään niin iloiselta näytä,

uudessa alastomassa miljöössään. 

No muutokset ovat osa eloa,

ihan kuten nämä perinteetkin.

Hyvällä tuulella vuosi käynnistetty,

tulkoon tästäkin antoisa.