torstaina, syyskuuta 27, 2012

vilua vastaan

Villatakki viileneviin iltoihin.
Ihan itselle ja malli simppeli;
sävelletty purkamisten kautta.
200s kolmeen osaan,
pyöröpuikoilla.
Kädentietä varten kavennusta 4s.
Hihat lähtivät 36 silmukasta,
suljettuna sukkapuikoilla ad 66s.
LANKA: katia; Oxford (50%villa, 45%akryyli, 5%viskoosi)
PUIKOT: 4½ mm
KULUTUS: 375g
Ne kuvat, 
villatakki käytössä,
 lupaan lisätä viilenevistä illoista.
Pesukarhu-sukat.
Ihan itselle nekin,
koko n.38
LANKA: katia; Darling (60%merinovilla, 40%nylon)
PUIKOT: 3mm
KULUTUS: 66g 

tiistaina, syyskuuta 25, 2012

juonipaljastus

Eskarilaiselle huppari.
Vihdoinkin viimeistelty (=vetoketju kiinnitetty)
Vähän näyttää aaltoilevan vetoketju,
mutta ei anneta sen haitata.

Poikanen on yhtä hymyä.
Sovittiin jotta pukee päälleen valokuvaukseen,
ylihuomena.

LANKA: Katia; merino baby (100% merinovillaa)
PUIKOT: 3½ mm
KULUTUS: 255g
OHJE: moda 1/2006 (mallinro:41), koko 116cm


Samasta langasta tikuttelin anopille kämmekkäät,
sisäkäyttöön.
Toimistotyöhön.
Loppuun vielä juonipaljastus värimaailmasta.
Pientä höyryä ilmassa.
 
 

maanantaina, syyskuuta 24, 2012

pöntöstä




Tämäkin pönttöuuni palvellut vuodesta -51.
Ainakin oletan jotta uunit talon kanssa samaa ikäluokkaa.

Kyseinen uuni oli yritetty pilata joskus vuosien saatossa.
Sen sisään oli tungettu sähkövastukset.
Kyljestä meni sisään kaapelia.
Melko nerokasta.

Saimme sen onneksemme pelastettua alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.
Ihan huippuja ovat.

Uunin kasaaja ollut taiteellista laatua.
Hymynaama tuli vastaani kun tikkailla kiipeilin.
Sitä välillä tulee moikattua pölynimurin kanssa.

Tämä meidän remonttimme on sellaista ideologitonta.
Tuli tarvikkeita hakiessa jo puheeksi ettei haeta vanhaa.
Ollaan tämäkin huone jo käyty lävitse kolmetoista vuotta sitten.
Tehtiin käytännöllistä ja itselle,
nopeasti.

Nyt tekisimme toisin,
jos ihan alusta aloittaisimme. 
Vaalisimme sitä vanhaa enemmän.
 On meillä sentään tallella näkökenttää vääristävät ikkunalasit,
kulmassa komero ja tämä pönttö.

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2012

pisaroita ikkunoissa


Heräsin varhain.
Kello oli sen verran jotta
katuvalot olivat jos syttyneet yön säästöjen jälkeen,
pimeää oli vielä.
Pisaroita virtasi makuuhuoneen ikkunassa.
Tuli mieleeni joulu.

Jännä mielleyhtymä sadepäivästä, mutta viime vuonna joulu oli sateinen.
Jouluun on aikaa kolme kuukautta,
vain.

Sadepäivään sopii mainiosti kotokoloilu.
Lapsista ainoastaan vanhin vaatetti,
muut viettivät pyjamapäivää.

Minä maalasin remppahuoneen katon kolmannen kerran.
Nyt se on hyvä,
niin on päätetty.
Lakattua paneelikattoa ei ole kovin helppo peittää.

Pönttöuunin takana oleva muurikin sai väriä,
huomenna vielä toinen maalikerros.

Tänään emme lähteneet saunalenkille.
Puimme sadevaatteet päälle ja menimme pihalle levittämään hiekkakasan.
Kuulemma paras sää levitellä kivituhkaa.

Huomenna varmaan ilmettelen kipeytyneitä käsilihaksia. 
Toivottavasti edes kutominen sujuisi,
hihat vielä puuttuvat.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2012

osa-aikaisuutta

Hän oli aamun kaupalla,
minä iltapäivän.
Eilisen ja tämän päivän olimme yhdessä.

Huomenna vuorottelemme.

Mieli on paljon parempi.
Ihmettelen vain mitenkä taitavia ovat työssä käyvät,
pikkulasten äidit.
Mitenkä ehditte kaiken hoitamaan?
Ja vielä tarjoamaan ajastanne siivun lapsille,
puolisolle, harrastuksille. 
Itseä unohtamatta.

Minulle taitaa sopia tämä osa-aikaisuus parhaiten.
Saan hoitaa parjatut rutiinit.
Ehdin kuunnella lasten kuulumiset.
Ja pääsen hetkeksi aikuisten maailmaan.

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2012

epätasapainoilua

Toisella on liian monta asiaa hoidettavana.
Pää täynnä aikataulutusta.
Loputon muistamuista -lista.

Toinen liikkuu päivästä toiseen,
rutiinista seuraavaan.
Pitää kotia kasassa ja ahdistuu.

Ei puhuta.
Pitää itse keksiä kysymyksiin vastaukset.
Ajatella mitä toinen ajattelee.

Ei ollut ensimmäinen solmu.
Se on kuitenkin aukenemaan päin.

Vaatii pysähtymisen,
vaatii suun avaamisen.
Pitää hiljentyä kuuntelemaan.
Hypätä toisen saappaisiin tunnustelemaan.

Huomenna jaamme päivän.
Niin on suunniteltu.
Vaihdamme saappaitamme puolessa välissä.

Tänään aurinko oli läsnä.
Syksyinen luonto tarjosi parastaan.
Oli niin hyvä olla luonnon keskellä.
Parasta lääkettä.








perjantaina, syyskuuta 14, 2012