karkauspäivän aurinko

Karkauspäivän kunniaksi kaksi päivitystä.

Se ihana aurinko.

Syvä lumi.

Irvistävä ränni. 
Jellona.

Ja ihan omaan päähän,

omasta päästä.

Jäänyt päivittämättä,

kohta saa naftaloida.

Lanka: Katia; Peru (40%villa,40%akryyli,20%alpakka)

Puikot: nro6

ja kerä (100g) riitti lämpöiseen lötköpipoon

lomaileva lammas

Kiltti kevätaurinko.

Uskomattoman lämmin,

häikäisevä

ja vailla armoa.

Pöytä on tyhjennetty,

eivät ne selvinneet.

Tuli se yksi liian kova pakkasyö,

se mikä puri verannalle asti.

Kukkamullat kipattu kompostiin,

siellä vielä talvi.

Peukaloni ei ole vihreä,

taas yksi todiste. 

Mutta en luovuta.

Pöydällä olisi tilaa.

Rattaissa lammas oli turhan lämmin.

Saa aloittaa lomansa.

painovirhe

Tänään on paistanut aurinko,

en ole ulkoillut.

Olen vieläkin niistänyt,

juonut monta litraa melko pahaa teetä.

Ja todennut toiveikkaana,

oloni on parempi kuin eilen.

Olen pyörittänyt tiskikonetta,

pyykkikonetta.

Liikuttanut vähän matkaa imuria.

Vaakani taitaa olla rikki.

sisäisiä siirtoja

Tässä pala stailaamatonta lastenhuonetta.

Tammikuulta.

Nyt ne kärpäset ovat taas liikkeellä.

Niin tosissaan, jotta isikin totesi;

kiva alkaa vähän remontoimaan.

Itse olen nuupahtaneena istunut keinutuolissa.

Kutonut.

Kuunnellut ideoita,

lainannut mittanauhaa.

 Joutunut tentattavaksi värimaailmasta.

Tästä se lähtee.

Lumipallo vyörymään.

Aloitettava alakerrasta,

tulevasta makuuhuoneestamme.

Sitten tytöt valtaavat nykyisen makuuhuoneemme,

poikien jäädessä asustamaan lastenhuonetta.

Uutta lattiaa, vähän maalia.

Tapettia.

Huonekalujen päivitystä.

Ja parasta olisi tietenkin jos kaikki alkaisi heti huomenna.

lumijäljet

Aamulla jäi jäljet lumeen,

hymyilin.

Kaikki akut on ladattu.

Pientä häiriöö,

nenä meinaa vuotaa.

Palasimme sivistyksen pariin.

Lumi ja jää tehneet tuhojaan,

kyllä.

Minun rakkaat ystäväni.

Tikkaat vielä katolla,

enkelini kävi ne pelastamassa.

Räystäskouru odottaa putoamistaan.

Se on mennyttä.

Sisällä pönttö yskäisi.

Mielenosoitusko?

Taisi olla helpompaa alkeellisemmin. 

Onneksi lauantain leppoisuus läsnä,

sunnuntain suloisuus odottamassa.

akkujuttu

Mietin mitä tänään kertoisin.

Päiväkirjalleni.

Nyt pitää ainakin olla nopea,

akku loppuu.

Sekin mistä ladataan läppärin akkua,

päätti jo tyhjentyä.

Kotiinpaluu lähenee.

Vaunulle tulemme mukanamme vesikannut, kaasupullot ja akut.

Korvaavat juoksevan veden, pönttöuunit ja sähköt.

Pihavaloina öljylamput ja tällä hetkellä lisänä lasten rakentamat lumilyhdyt.

Sisällä valoa vielä riittää.

Se valoakku toimii.

Voi siis vielä kutoa,

kirjoittaa vanhanaikaisesti.

Lukeakin voisi jos tyytyisi lastenkirjallisuuteen.

Ainiin.

Syödäkin voi.

Ja tietenkin halata.

kissa kaatui

Tänään on päivä,

jolloinka kissa kaatui

ja katto tyhjeni.

Talvi meinaa taittua?

Lumen sijasta vettä.

Kenkien narskunaa ei kuulunut,

kumisaappaat litisi.

Keväällä samassa paikassa katsoimme taistelun toista päätä.

Sitä loppusilausta,

millä kevät selätti talven.

Sulatti jään ja laittoi sammakot kurnuttamaan.

Minä en tahtoisi vielä talvesta luopua.

Tahtoisin vielä jatkaa uniani.