omenapiirakka

Syksyn ensimmäiselle omenapiirakalle ei löydy vastusta.

Alkukantainen olo kun avasin ulko-oven ja otin ne ensimmäiset tarjolla olevat omput sisäpuolelle.

Vaasan Mylly on vuonna 1987 julkaissut vihkosen nimeltään leivotaan piirakoita.

Sieltä ohje nimeltään helppo marjapiirakka.

Luotto-ohjeeni, jonka kanssa ei voi epäonnistua.

Sekoita kuivat aineet keskenään: 1½dl sokeria, 3dl vehnäjauhoja, 1tl soodaa

Lisää joukkoon: 1½dl piimä ja 1½dl voisula

Levitä taikina vuokaan ja päälle sitten marjat, omput, raparperi...

 Paisto: 225 astetta n.20min

Teen annoksen tuplana niin peittää sopivasti uunipellin. 

Apulaiset suorittivat tällä kertaa omppulohkojen asettelun.

Päälle ripoteltiin sokeria ja kanelia.

Kaupasta haettiin vaniljakastiketta.

Iltapala.

 

hotakin jassua

Ilmoittauduin mukaan sukkasatoon ja aloin kutomaan sormikkaita.

Ihan sekaisin en ole,

sukkakutimet saa kampanjassa korkata vasta lauantaina.

Selviä syksyn merkkejä sen ohella jotta suljin parvekkeen oven keskellä päivää.

Kerholainen helmeili.

Siskon helmipurkilla tällä kertaa.

Juteltiin helmikaupoille menosta.

Saa korutehtailua jatkaa kun puuhasta niin tykkää.

Alkuillasta pikku-neiti tuli kertomaan ohjelmasta jota katselivat.

Se oli niin surullista kerrottavaa jotta itkuhan siinä tuli.

Kyyneleet valuivat pitkin poskia kun kertoi ankanpoikasesta josta kukaan ei välittänyt....

yksi pieni elefantti

Viikonloppuna vietettiin norsumaisia juhlia.

Tavattiin monta tärkeää ihmistä.

Aurinko oli läsnä.

Sisällä ja ulkona. 

Tänään lähetän norsunkokoisia onnentoivotuksia.

Onnea Äiti.

rajamailla

Onnellinen.

Viikonloppu kuivalla maalla.

Syksy puskee lävitse värimaailmassa.

Ilma tuoksuu haikealta,

kypsyvältä sadolta.

vauhdissa

Käytiin aamupäivällä katselemassa tapettimalleja,

lattia-aatosta ja listoja.

Harmaata etsittiin,

ja toiseen päädyttiin.

Se vaan naksahti yhdestä tapettikirjasta.

Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan.

Huomennakaan ei ehdi jatkamaan

ja viikonloppuna juhlitaan norsumaisesti.

 

määä revin ne

Meidän hyvin kasvatetut lapset saavat tällaista aikaan.

Tänään jo kaksi muutakin seinänpätkää yhtä onnettoman näköisiä.

Edistyy siis pikkuhiljaa.

Nopeammin heti kun alkaisi lapsityövoiman avuksi.

Ollaan me jo mietitty värimaailmaa.

Ja kaikki netistä bongaamani tapettirullat lähtevät viidenkympin väärältä puolelta.

En tiedä mitä ne tänäpäivänä maksavat,

mutta tuollaiset hinnat hirvittävät.

Kaikki maksaa,

tiedetään.

Paljon tai enemmän.

Joskus ihan liikaa.

 

villapäivä

Ei me enää tanssita ruusuilla.

Niissä on piikkejäkin.

Itsestäänselvyydet on unohdettu.

Pitää tehdä kovasti töitä ja

tahtoa.

Halata lujaa,

katsoa silmiin kesken suurimman kaaoksen.

Rakastaa.

Ja saada toinen tuntemaan samoin.

Vaikeaa ja niin yksinkertaista.