kotona

Ei tämä jämämania ota vielä laantuakseen.

Vonkusin lisää jämäpalleroita äitiltäkin,

jotta saisi värit kohdilleen.

Näissä tuli tuhottua kolme palleroa,

vihreää jäi vielä jäljelle.

Vaikeaa arvata millä värillä seuraavat alkavat.

Puikot nro3 / 14s-puikolla.

Siippanen kotiutui eilen.

Vointi parempi.

Kiitollinen.

sumua

Vimmattoman lauantain jatkoksi saatiin sumppuinen sunnuntai.

Kipuilut veivät siipan sairaalaan saakka.

Tänään jaksoi jo hymyillä.

Ihmekös sellaisten lääketiputusten jälkeen.

Toivottavasti palaa pian viereeni nukkumaan.

Ja kaveriksi kakaroita kaitsemaan.

Rakas.

vimmaton lauantai

Hidas lauantai on ollut taas paikallaan.

Viikot ovat hektisiä,

niiden vimma on katkaistava.

Esikoisen neule on edistynyt,

lapaset odottavat peukkuja.

Lapasten nyt ei enää kiire olekaan,

kausi kadonnut.

Hempeä lanka korissa tuijottaa minua.

Odottaa sitä oikeaa muuntautumismuotoaan.

Sukat olisi helppo ratkaisu.

Ihan laiskotellen ei lauantai ole mennyt.

Aamupäivällä järjestelin,

vähän tuuletin ja suoristin.

Pikkuneiti kysyi,

tuleeko meille vieraita?

Laittoi varmuuden vuoksi mekonkin päälle

ja kysyi miksi sinä äiti et koskaan käytä mekkoja?

En osaa vastata.

Ehkä muhkuraiset jalat,

paksut pohkeet.

Sääreni eivät säihky.

rahi

 

 

Ei siitä tullutkaan tyynynpäällinen,

siitä tulikin rahin uudistaja.

Olen joskus esitellytkin rahia,

jota poikanen paikkasi.

Nyt oli "vähän" paikan vierestäkin päässyt ratkeamaan. 

Tänään innostuin ompelemaan ja joskus ne visiot hiipivät salaa.

Ihan muuta tein kunnes muistui mieleen virkkaamani tyynynpäällinen.

Kerran aloitin tyyny-projektia,

se alkoi kiukuttelemaan,

lopetin.

Marinoitui.

Ihan hyvä siitä tuli,

rahista meinaan.

Isäntä auttoi kankaan kiristämisessä,

naulattiin pohjaan kiinni.

Näyttää kivalta olkkarissa.

muissa maailmoissa

Taas on  menossa ahmimiskausi,

kirjaosastolla.

Kyseinen kuva jo jokusen vkon vanha,

yöpöytä ei näytä enää samalta.

Cathy Kelly on luettu.

Jari Tervo on luettu.

Leena Lehtolaisen trilogia loppusuoralla.

Sanakirja lievittää matkakuumetta.

Kellokosken prinsessa vuorossa seuraavaksi.

Lehtolaisen trilogia:

 Henkivartija, Oikeuden jalopeura ja Paholaisen pennut.

Osui ja upposi.

Olen kirjailijan muihinkin teoksiin koukuttunut,

tykkään tyylistään. 

Henkilöhahmot ovat kiinnostavia,

sellaisia joita tulee kadulla vastaan.

Tänään olin kirpalla ja ajatusleikittelin taas urakalla.

Kirjaan olisi hahmoja jo ruuhkaksi asti.

Pelottavin taisi olla juuri ennen viittä asiakas.

Kierteli epämääräisen päämäärättömästi. 

Kruunasi mielikuvitukseni villiintymisen ostamalla leipäveitsen!

Maksoi kiltisti ja poistui ilman väkivaltaa.

 

kadonnut vuodenaika

Tahdon talven takaisin.

Tahdon lunta ja pakkasta.

Syksy venyi.

Se oli liian pitkä.

Talvi vain kurkisti.

Nyt väittävät kevään saapuneen.

Hiihtolomalla ajetaan polkupyörillä,

mopot pörisevät kuin huhtikuussa.

Pajunkissatkin ehtivät ylikypsyä pääsiäiseen mennessä.

Meidän isopoika hääräsi pihamaalla.

Kertoi keränneensä talvivarusteet varastoon,

kyseli haravaa ja kertoi kuljettaneensa roskia tienpäähän.

Siellä tienpäässä kippaillaan puutarhajätteitä keväällä, kesällä ja syksyllä.

Ei sinne talvella mennä kuin mäkeä laskemaan.

Ei ymmärrä.

Pojalla oli pyörä mielessä kun ahkeroi.

Pyörä vielä talviteloilla.

Ja sinne minusta vielä kuuluisikin.

Ei minulle riitä näin lyhyet talviunet.

Tahdon hohtavat keväthanget,

vettä lirisyttävät räystäät.

En ole ollenkaan valmis.

kotiin palanneet

 Nojatuolit palasivat kotiin.

Uudistettuina, uljaina.

Tykätään.

Tämä setti; sukat ja lapaset 7-veikasta,

7-vuotiaalle lahjaksi.

 

Jämälankasukat.

Jotenkin miellyttävät silmääni.

 

Kymppipojan ensimmäinen kudintyö.

Käsiala tasaista,

kutoja keskittyi ja hymy huulilla työtään teki.

Wow.

 

Kun on muistettu piikkisuorahiusgeenillä,

kiharat on kivaa vaihtelua.

Pieni määrä hiuksia, 

pyörittelyä samaan suuntaan kunnes muuttuu nykeröksi.

Hiuspompulalla nykerö kiinni. 

Nykeröitä pää täyteen ja unille.

Aamulla sama operaatio toiseen suuntaan,

ihanat kiharat.