Ei aina niin siirappista.
Päivä huipentui iltalenkkiin.
Sen tarkoitus oli rauhoittaa ärsyyntynyt äiti ja riehuva jälkikasvu.
Alkumatka meni mykkäkoulussa.
Äiti siis mökötti eikä jaksanut vastailla jokaiseen koirankakka-kommenttiin.
Tahtoi lykätä rattaita pimeässä illassa ja nuuskia raikasta ilmaa.
Mykkäkoululle kävi niinkuin tapana on, nauratti.
Risteyksessä mietittiin lähdetäänkö oikealle, vasemmalle vaiko jatketaan eteenpäin.
Oikea sai kannatusta, mutta varuiksi valittiin suora, lyhin reitti.
Ei ollut etana matkassa mukana,
alkoi sataa ja kaatamalla.
Oikeasti taisi olla kohta jo antiikkirattaidemme ensimmäinen kylpy, sadesuojakaan ei ollut mukana.
Vesi oli kylmää ja se kasteli totaalisesti, vei mennessään ne muutamat naurun tyrskähdykset.
Ketutti ja voisi sanoa jotta rumaakin sanaa pyöri mielessä.
Kipiti kipiti kotiin.
Uitetut koirat kellariin,
lämpimään kylpyyn.
Se idylli lämpimästä kylvystä, päälle juotavasta iltakaakaosta _ei nyt ollut tämän päivän juttu.
Iltalenkki ei siis tehonnut, se tuhosi loputkin rippeet pelastaa päivä ilon puolelle.
Kaamea keskiviikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti