Tänään palattiin arkeen.
Takana hiihtoloma ja sen takana sairasputkea; omaa ja muiden.
Esikko aamulla huokaili elämän suurista, tärkeistä asioista
Ystävistä.
" Ihana mennä kouluun, näkee pitkästä aikaa parhaan Ystävän.
Aion kyllä halata ainakin kaksi kertaa,
on niin kova ikävä"
" Kyllä minä nyt tiedän miltä tuntuu kun joutuu olemaan erossa parhaasta
Ystävästä,
monta viikkoa; se on tosi kurjaa"
Niinhän se on.
Tekee kipeää kun yhteydenpidot jää rempalleen.
Monta asiaa olisi jaettavana, paremmaksi puhuttavana.
Kuvassa isin karvainen Ystävä etelänmailla.
Kisu joka muista poiketen,
tahtoi syliin käpertyä eikä kärkkynyt kinkkuja leivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti