vuosi bloggarina

Eilen tuli siivoiltua täällä virtuaalimaailmassa.
Samalla tärkeä havainto,
vuosi täynnä luomisen tuskan julkituomista.

Tämä on kiva harrastus,
jonkinmoinen henkireikä.
Yleensä päivän päätteeksi.

Mitäpä vuosi pitänyt sisällään näin blogimaailmassa kulkien?
Huomasin jotta olen koukussa pahasti,
paljon pahemmin kuin vuosi sitten.
Lienee parempi ilmaisu puikossa.

On pakko kutoa,
samanmoinen pakkomielle kuin toiselle liikunta.
Suorastaan ahistaa päivä ilman lankaa ja puikkoja.

Tänään olen kudottanut lahjaprojektia.

Aamu alkoi varhaisesti,
huonosti nukutun yön jatkoksi.

Raikas syksyinen aamu,
pienisuuri mies kaverinani matkalla ensimmäistä eskaripäivää viettämään.
Sinne jäi eskarimaailmaan iloisena.
Silti äitiä kirpaisi,
sumea hetki silmissä.

Tänään oli ohjelmassa kouluarkea, kerhoilua.
Pienin kaverinani kotoilemassa.
Pyykätty, kokattu, pihailtu.

Iltapäivästä iski ikävä päänjomotus,
hetki pötköttelyä ja panadolia.
Vähän helpotti.

Kauppareissulle lähdin tuulettumaan,
tuohon nurkalle.
Päivän tuhmuus,
etuilin kassajonossa. Olenpas aika hurja :-D

Kauppareissun aikana esikko oli muuttanut.
Muuttanut uuteen huoneeseen,
aiemmin vinttikomerona tunnettuun.
Pari päivää on huonetta laitettu,
mieleistä maalia seinään ja sellaista.

Nyt on ensimmäinen oma kolkka,
kolkka jota rajoittamassa ovi.
Ovi jonka saapi kiinni pikkuväeltä ja joskus ehkä äidiltä ja isiltäkin.

Huomenna jatketaan sisustamista.
Taulua seinään ja sellaista.

Nyt täällä.
Napanöyhtää herkutellen.
Kohta kutoen.