Eskarissa vietettiin tänään avoimien ovien aamupäivää.
Meidän pieni suuri mies oli asiasta hurjan innoissan jo kutsun kotiin tuodessaan.
Kutsun päälle oli piirretty sininen traktori.
Tässä viikon mittaan into vain kasvoi.
Oli siivottu pulpetit, eskarin tavarakaappeja.
Eilen leipoivat tarjottavaa,
vähän salaista.
Kutsuja varmisteli kovasti jotta ollaanhan tulossa.
Asia jota ei sydämellä varustettu voisi sivuuttaa,
tietenkin oltiin tulossa ja mentiin tutustumaan.
Siellä pieni isäntä oli toivottamassa tervetulleksi.
Aloitimme pulpetin esittelystä, eskarikirjan selaamisesta.
Isäntä kertoi liitutaululle kiinnitetyistä viikkokalenteri-jutuista,
seinille kiinnitetyistä taiteista.
Ja pääsimme salaista leipomusta maistamaan,
rapoisia kaurakeksejä.
Lasten aamupiiriä istuimme katselemassa.
Kaikki pienet-suuret lapsoset intoa puhkuen,
meidän tähtisilmä siellä muiden mukana.
Nämä on näitä,
hetkiä joissa on enemmän.
Suurta rakkautta, ylpeyttä, onnen tunnetta, haikeutta.
Lähes viiltoa siitä jotta pieni-suuri on ottanut taas yhden askeleen.
Sellainen askel itsestä poispäin jotta on helpompi itsekin nähdä,
ei vain tuntea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti