tiistaina, toukokuuta 11, 2010

ryijyt

Mamma ja ryijyt.
Aina oli pöydällä tekeleet.
Lankoja loputtomasti,
niistä saksi pieniä pätkiä.
Neulalla pujotti,
solmi.

Rivi riviltä,
väri väriltä.
Kuviot sukelsivat esiin.

Nyt vasta ymmärrän.

Se oli jännittävää,
liiankin varmaan.
Tekeminen,
tekemisen terapeuttinen rauha.
Keskellä arkea,
oma maailma.

Hyvän olon kipristely kun on valmista.
Silmä lepää,
sielu ei yhtään sen vähempää.

2 kommenttia:

  1. Mitä? Ootko sä jo laajentanut osaamistasi ryijyihinkin? Mä juttelin talvella Kiseleffin talossa (vai miten se ny kirjotetaan) yhden käsityöläisen kanssa, ja näytti et nykyään on tarjolla sellaisia pieniäkin ryijypaketteja. Ehkäpä joskus kokeilen sellastakin.

    VastaaPoista
  2. No en minä,
    ajatuksen tasolla vain.
    Koitan pinnistellä muistilokeroista mitenkä mun Mammani niitä teki :-)
    "Aina ja kokoajan"
    Ois kiva kokeilla..

    VastaaPoista