Rva Vaaksanheimon päiväkirjamaista mutinaa arjesta ja arjen vierestä
Metsäinen ja usein roskainenkin rinne, mutta Se tuoksu.
Tunnen itseni onnekkaaksi kun voin tuoksun liittää lapsuuteen.
Tästä kun ohitse kuljemme,
on olo kuin aikakoneessa piipahtaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti