sukattaa

Olen nakittanut itseni uuteen harrastukseen.
Noh, ei ehkä niin tramaattista kuitenkaan,
mutta vähän.

Sukkasato.
Tuli ajatus jotta mikä ettei...
On kuitenkin ajankohtaista kutoa sukkia.
Ehkä saisi paremmin aikaiseksi,
ehkä jopa joulua ajatellen? 
Niin ja niitä uusia sukkaideoita ja -vinkkejä,
niitä tahtoo.


Neljä päivää sitten ilmoittauduin mukaan.
Perjantaista lähtien on vaivannut armoton sukkakuume,
edellisen postauksen lankakuumeen kaverina.
Liekö samaa tautia,
erillisiä oireita?


Sadon ideahan on jotta aloitetaan 1.9. ja lopetetaan lokakuun lopussa.
Vielä on sinniteltävä kaksi yötä.


Croks-sukkia, pystyraitasukkia, junasukkia.
Ylipolven sukkia.
Palatossuja, säärystimiä.
Vallattoman vauvan sukkakokoa.


Ajattelin kutoa nallesta, norosta,7veljeksestä, chileläisestä ihanuudesta.
Jämälankoja, ohuita ja paksuja.

Puikkopolitiikkaa pohdin.
Näin äkkiä muistellen löytyy ohukaiseen projektiin pari settiä ja samoin paksumpaan.
Haaveilin jo hetken pakottavasta tarpeesta ryhtyä sukkapuikko-ostoksille,
muistin väärin.

lankahumala

Jo lauantain puolella.
Silmät harittaa,
väsytila on mennyt ohitse ja ylitse monta kertaa.

Hihatin.
Matkimista tai muistamista,
sehän pitänyt tehdä.
Lankana yksi matkamuistoista; Järbo Garn; fantasi.
Puroa muistuttaa,
värit vaihtuu.
Villaa ja akryyliä,
ei siis ihan kopiota.

Pakko vielä vähän kutoa.
Pitää katsoa langan värimaailma loppuun asti.

Rakastan lankoja, joissa värit leikkivät.

Humaltunut olo syvenee kun katsahdan olkani ylitse.
Ikkunalaudalla vaanivat.
Kolme kerää japanilaista,
kaksi vyyhtiä chileläistä.
Ei helpota lattian rajassa tuijottavat 100% maissia langat.

Tätäkö se sitten on?
Joulun tuntua kesän ja syksyn rajamailla.
 

löytö

Arkku leikkimökistä.
Syönyt nukenvaatteita,
täynnä aarteita.
Sieltä tämäkin,
tänään vasta yhdistin.

Kuuluu osaan asuani 2v kuvassa.
Aika ihanaa jotta se on tallella,

ehjä ja puhdaskin. 

sugat

Ihan hyvät.
Ohukaista lankaa; Regia silk color. (50g~200m)
Ohukaiset puikot ja silmukoita 60,
ehkä muutama vähemmänkin olis riittänyt. 

Tästä se lähti,
josko sukkasatoon katsomaan...
tai siellä mitään katsota,
kutomaan hophop :-)

tänään tapahtunutta

Mies unohti luodin päähänsä ja Ville haukkui Paulia idiootiksi. (IS.fi)

Jos uutiset ovat tätä luokkaa ei tylsä päiväni kuulosta enää niin uutisköyhältä,
kiitos.


Olen tänään tuudittautunut eiliseen.
Eilen jaksoin olla ahkera,
tänään en siis saanut mitään aikaiseksi.
Ruokakin oli valmiina eilisestä,
sekään ei rasittanut.
Olen siis keskittynyt kaikkeen epäolennaiseen.


Olen skannaillut vanhoja valokuvia.
Niistä kuvittelen joskus tekeväni jotain suurta.
Aloitan projektin varmaan samoihin aikoihin kuin monesti aloitetun sukututkimuksen.
Kaikkea ehtii sitten kun lapset ovat isoja.
Vai mitenkä se menikään?

Skannailujen lisäksi olen tutkinut talvella teettämiäni valokuvia.
Olen lisäillyt niitä albumeihin ja huokaillut.
Huokaillut kuvien määrää, huokaillut kuvien kertomia muistoja.
Kohtahan ne lapset ovat isoja ja niitä albumeita pitää muuten ostaa lisää.


Olen viettänyt päivästäni liian paljon sisällä.
Uloshan ei oikein voinut mennä,
jos vaikka olisi satanut.
Ulkona olisi lisäksi vaaninut kiusaus joutua kuoputtamaan.
Vaikka turhaahan sitä puutarhaa on hoitaa,
hoidan sitten kun lapset ovat isompia.


Tänään olen vaihtanut liian monta kakkavaippaa.
Olen kontannut tiskirätin kanssa pöydän alla ja kuunnellut tiivistelmää maitohorsmasta.


Nyt syön karkkia vaikka ei pitäisi.
Pitäisi olla iltalenkillä,
mutta kun multa puuttuu koira.

keinutuoli

Jokunen vuosi sitten meille muutti keinutuoli.
Toinen.
Pehmustettu ja vanha, 
vanhan näköinenkin.
Nyt paraatipaikalla,
kulmaikkunoiden edessä.
Ihana istua.

Samaiselta paikalta muutti tänään pois vuodesohva.
Sohva, joka ehti palvella reilu viisitoista vuotta.
Hankittu osamaksulla,
osat maksettu lapsenvahtitienesteillä.

Asui aluksi yhden naikkosen taloudessa.
Palveli yöt sänkynä, päivät sohvana.
Muutti omakotitalon varastohuoneesta kerrostaloyksiöön,
sohvaksi telkkarin äärelle.
Ja taas muutettiin.
Rivitaloon opiskelujen perään,
vajaa 100km.
Minä ja sohva. (ja vähän muutakin sälää)


Vierasvuoteena.
Ja mukaan lähti kun muuton aika koitti,
yksitoista vuotta sitten.
Rivitaloon,
minä, sohva ja hän.

Rankkaa muuttaminen.
Omakotitaloon tahdottiin,
tänne tultiin.


Sohvaa kannettu yläkerrasta alakertaan ja kellariinkin.
Paikka löytynyt.
Istujia, yöpyjiä.


Tänään se lähti.

Värit haalistuneet, kangas rispaantunut.
Pissivahinkoja, pukluja.
Aika ruma.
Pyydän anteeksi,
sohva.


Metallit, ruuvit, kankaat, vaahtomuovit, puusäleikkö.
Vanerilevy, lastulevy.
Vielä jatkuu sohvan kierto.

Silti häivähdys haikeutta,
oikeesti,
sohvan vuoksi.

sinisiä poreita

Niin kaukana arjesta
ja niin lähellä.

Kolmisin.
Ylellisyyttä.
Sininen huone, poreita.

Alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka.
K-18 (baileys, vaniljajäde ja kermavaahto)

Kirjallisuutta ja kirpputoreja. 


Aika ihana irtiotto.

puupäivä

 

Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

*Juha Tapio*

hyytynyt iltaan

Arki on täällä.
Toinen sellainen takanapäin ja olo jo ärsyyntynyt.
Ilma on kaunis ja lapsetkin kilttejä,
innoissaan.

Se on se uni,
luulisin.
Se ajatus jotta aamulla on pakko nousta kelloa katsomaan,
eikä riitä katsominen,
on noustava.

Tänään on sellainen päivä kun viivasuoraan leikatut orapihlaja-aidat ärsyttää.
Tahtoisi eliminoida naapurin pörisevät laitteet,
lakaista muumiotautiset omenat kompostiin ja toivoa jotta joku pesisi ikkunat.
Pesisi pölyt pois ja ripustaisi verhot.
Mieluiten uudet verhot.
Luuttuaisi varpaanjäljet lattioista ja toisi mäntysuovan tuoksua tilalle.

Luulen etten huomenna enää muista,
en huomaa enkä niin välitäkään.
Suoristan siis otsaryppyni ja syön salaa vielä toisen jäätelön.

jokapäivän prinsessa

Aamupalalla.
 

jollekin turhaa

Pakko hehkuttaa.
Kolme käsityölehteä,
viisi kestovaippaa.
2,80€ 

siivekkäät

Entinen batman löytyi vanhan mökin edustalta.

Keiju sai uudet siivet.
Niillä voi lentää,
oikeasti.


Keiju piti kesäkauppaa.
Veljen majassa.
Ostin perunoita, kalaa, pinaattia, hattaraa....

susi ja sipuli

Olen virkannut sipulipussin,
tuliko susi? 
Sitä en vielä tiedä,
sipulit puuttuvat.
Lanka ainakin viehätti,
yksi kesätuliaisista.
Tämä Maarianhaminasta.

Uutiset ovat kertoneet Varsinais-Suomen nälkäisistä pedoista.
Olemme surullisia,
minä ja lapset.
Kaikki ihanat hahtuvalangat ja 
viattomat lampaat.
Tänään huomasin yhteyden.
Omistan karitsanvillalankaa.
Vyyhti peräisin tilalta josta lammaskantaa kartiutunut.


Tuleva koululainen on erityisen tunteellinen.
Uudet katuliidut.
Taideteos.
Ehdin kuvaamaan vasta useiden askelten jälkeen.
"muistoteos lampaille"
Kuvassa vielä ovat iloisia ja eloisia.
Niisk,
eikä kyyneltä aiheuttanut se puuttunut sipuli.