keinutuoli

Jokunen vuosi sitten meille muutti keinutuoli.
Toinen.
Pehmustettu ja vanha, 
vanhan näköinenkin.
Nyt paraatipaikalla,
kulmaikkunoiden edessä.
Ihana istua.

Samaiselta paikalta muutti tänään pois vuodesohva.
Sohva, joka ehti palvella reilu viisitoista vuotta.
Hankittu osamaksulla,
osat maksettu lapsenvahtitienesteillä.

Asui aluksi yhden naikkosen taloudessa.
Palveli yöt sänkynä, päivät sohvana.
Muutti omakotitalon varastohuoneesta kerrostaloyksiöön,
sohvaksi telkkarin äärelle.
Ja taas muutettiin.
Rivitaloon opiskelujen perään,
vajaa 100km.
Minä ja sohva. (ja vähän muutakin sälää)


Vierasvuoteena.
Ja mukaan lähti kun muuton aika koitti,
yksitoista vuotta sitten.
Rivitaloon,
minä, sohva ja hän.

Rankkaa muuttaminen.
Omakotitaloon tahdottiin,
tänne tultiin.


Sohvaa kannettu yläkerrasta alakertaan ja kellariinkin.
Paikka löytynyt.
Istujia, yöpyjiä.


Tänään se lähti.

Värit haalistuneet, kangas rispaantunut.
Pissivahinkoja, pukluja.
Aika ruma.
Pyydän anteeksi,
sohva.


Metallit, ruuvit, kankaat, vaahtomuovit, puusäleikkö.
Vanerilevy, lastulevy.
Vielä jatkuu sohvan kierto.

Silti häivähdys haikeutta,
oikeesti,
sohvan vuoksi.