karkkipäivä

Lauantai.
Herääminen tunteeseen, 
aurinko on täällä.
Kirkkaana ja lämpimänä.


Vapaapäivä.
Lapsilla ainakin,
kotiäidin vapaapäivää en ole vielä löytänyt.
Tai jos sellaisen pitää,
seuraavat päivät ovat sitten tiukkaa ylityötä.

Pihalla perhosia,
ja ampiainen josta isompi valisti pienemmälle;
älä koske, voi pistää.
Kastematokin löytyi lehtien alta
ja illalla näin parven iniseviä.

Käytiin mökillä.
Kevät oli sielläkin paljon pidemmällä kuin kuvittelimme.
Ei odottanutkaan mutainen vaununedusta,
lammen jääkin vauhdilla katoamassa.
Olisi tahtonut jäädä.
Olisimme tahtoneet jäädä.


Saimme tärkeän vieraan.
Mies ihmetteli;
mitenkä voi tulla omalla autolla kun juuri kuljetimme Muumimaahan?
Ei aina ymmärrä.


Ei ymmärrä,
mitenkä tästä kauniista päivästä huolimatta voi olla pahantuulinen illassa?
Ehkä syyllinen on karkkipäivä,
tai sitten se löytyy peilistä?


Huomenna on päivä uusi.
Noita-asut sekä Aina Valmis-tytön asut odottavat.
Minä koitan huomenna jättää pipon koriin,
ainakin sen kiristävän.
Eiköhän jo tarkene.