arjessa kiinni

Kello herätti aamulla,
kankeaa totuttelua.

Illalla ei malttanut
ja yöllä piti lukea.
Kirjavapaat vuodet piti korvata heti ahmimisella,
unen kustannuksella.

Yö oli rikkonainen,
korvat pipit pienellä.
Nyt on kuuri haettu ja kolme tarraa.


Koululaiset innoissaan.
Sekin joskus katoaa?
Joskus kasvaa liian isoksi innostumaan uudesta repusta,
lenkkareista ja hupparista.
ei vielä.
Onneksi.

Kahvi on kuumaa,
unisuus pitää pintansa.
Sitä uhmaten kohta karviaisten käsittelyyn,
tiskipyörteisiin ja pyykkipölyihin.
Perunateatteriin ja patojen porinaan.

Teksti seisoo.
Pienin pyyhkii nenäänsä pinkkiin paitaani,
halii ja höpöttää.


Talo on täynnä elämää.
Hetki.
Kaikilla on paikkansa ja puuhansa.
Seesteistä. 
Yksi kyläläinen korvattu luokkakaverilla,
tasapaino lapsiluvussa.

Minä vielä matkalla arkeen.
Vai onko tämä ominaisolotila?
Vähän sinnepäin,
mutta ei kuitenkaan.