pyhäinpäivä

Riemullinen,
hyväntuulinen,
melankolinen lauantai.

Hautausmaan kynttilämeri hämärtyvässä illassa.
Lapset heijastinliiveissään,
liian vilkkaina.
Ärtymystä ja kipeää kaipausta.
Vihaa vääryyksistä.


Ikuinen miksi,
se kysymys ei miettimällä aukea.
Sydämellä kenties.


Voiko surua varastaa?
Onko väärin surra jotain mikä toiselle vielä suurempaa?


Maailman on paha.
Sen totesimme taas tänään,
kuristava kipu lehtiotsikoista.


Meidän lauantai ei ollut synkkä,
minä vain jäin pyhäinpäivän ytimeen kovasti paljon kiinni.
Elämä jatkuu.
Kasvonpiirteissä, luonteissa, nimissä.
Häivähdys hämmennystä ja hyvää mieltä.