päivän projekti

Tämä projekti on odottanut vuoroaan lankakorissa jo tovin.

Kuopus kasvaa.

Ja housunpuntit lyhenee.

Kun housut kudoin,

oli ajatus jo silloin: puntteja on helppo pidentää.

Yläosa kun on reilumpi,

vaipankin aikanaan piilottanut.

Samaa lankaa ei enää ollut,

mutta langan sävykaveria kylläkin.

Vähän tuo asiakas koitti höpöttää,

rumasta väristä.

Unohtanut jo itse langan valinneensa.

Mutta.

Viisi senttiä lisää pituutta,

eiköhän tämä talvi selvitä.

Piti tulla jatkamaan.

Eihän mun kokopäivä sentään näissä punteissa mennyt.

Ehdittiin aurata pihaa,

etsittiin auto viikon lumien alta.

Ruokailtiin eilisiä jämiä eli makaronilaatikkoa ja kaalilaatikkoa.

Voitte arvuutella kumpaa söi lapset.

Potkukelkkailtiin kerhoreissut.

Hieman käppyräselkäisyyttä havaittavissa,

mutta alamäissä kun suoristaa itsensä ja nauttii vauhdin hurmasta,

kyllä se siitä.

Käytiin eskarilaisen kanssa synttäriostoksilla,

kaverille lahjaa.

Samainen eskaripoikanen kertoili päivän aikana minulle useamman tarinan.

Niiden sisältö oli sellaista ettei illalla kertoja enää uskaltanutkaan mennä yksin yläkertaan.

Ehkä ne muumiot palasivat mieleen.

Meidän isot tytöt olivat pari tuntia "töissä"

ja illalla heppatunteilemassa.

Heppajuttu on mummon heiniä,

minä saan nuhan pelkästä varusteiden järjestämisestä.

Koululaispoikasella oli harkkailta=äiti ajaa autolla ilta.

Keskiviikoissa ei kuulemma ole muuta kivaa kuin AkuAnkka ja jalkapallo.

Iltapuhteina paistoin puuhellassa kananpaloja

ja keitin kattilallisen vispipuuroa.

Niitä ei nautittu samalla kattauksella.

Lämmitin kaksi pönttöuunia ja saunan.

Nyt koitan hetken vielä valvoa.

Ehkä kudon tai sitten luen.

Kolme keskeneräistä kirjaa ja yksi odottaa aloitusta.

Minulla ei ole ollut tapana kerätä kirjoja kuten kutimia,

puolitiehen useampaa samaan aikaan.