mun paikka

Tänään oli hyvä päivä.

Tuuli lennätti ajatuksia,

sisällä ja ulkona.

Pimeys saapui kolmelta sateen kera.

Laitoin kynttilät palamaan.

Tein kotihommia,

lähtien imuroinnista, pyykinpesusta, yleisestä järjestelystä,

ruuanlaitosta leivontaan.

Kudoin.

Kuljetin yhden poikasen sählyyn ja kaksi tyttöä tallille.

Yhdellä tytöllä oli kerhopäivä.

Isolla pojalla oli kolme kaveria kylässä.

Tämä on elämääni,

arkeani.

Omaa valintaani.

Kahtena päivänä viikosta häärään toisaalla.

Papereilla olen huolestuttava tapaus.

Valintaani kutsutaan ilman syytä tapahtuvaksi.

Ymmärrän ja toisaalta en ollenkaan.

Saavat minut epäilemään.

Ja kun oikein mietin;

mitään en tekisi toisin. 

Olen ihan hyvä silti.

Äitiys on ollut haaveammattini aina.

Olen etuoikeutettu kun haaveeni on toteutunut,

moninkertaisesti.

Olen etuoikeutettu kun olen saanut olla läsnä kokopäiväisesti.

En ole joutunut ollenkaan.

Edelleen tuntuu hyvältä syödä yhdessä aamupalaa.

Auttaa reppua koululaisen selkään ja toivottaa mukavaa päivää.

Iltapäivällä katsoa kelloa

ja lukujärjestystä.

Kuka tulee ja mihinkä aikaan.

Kuulla päivän kuulumiset,

tarjota ruokaa ja kysellä läksyistä.

Rutiineita jotka muuttavat muotoaan.

Minä tarvitsen heitä,

he minua aina vähän vähemmän.

Sitä kutsutaan siipien kasvamiseksi,

minä huolehdin niistä juurista.