emme luovuttaneet

...auto oli korjaamolla yhden yön.

Kotoiltana söimme jäätelöä alakuloon ja toivoimme parasta.

Aamulla puhelin soi odotettua aiemmin,

vika oli korjattu.

Hopihopi,

teinit hereille.

Vaatetäydennystä asuntoautoon.

Menoksi.

Uusi taktiikkamme oli edetä kohti pohjoista rivakammin, 

olihan viikko jo esivalmisteltu.

Ensimmäisen yön vietimme Kärsämäen alapuolella,

P-paikalla parin rekan kera.

Hyvin maittoi uni.

Käänsimme kurssin kohti Kuusamoa.

Suomussalmella kiersimme Raatteentien maisemissa.

Vaikuttavaa.

Tilhi marjasti kaatuneita kuvaavien kivien keskellä.

Kuusamossa tankkasimme autoa ja jääkaappia.

Ihmettelimme alati laajentuvaa kaupunkia.

Karhunkierros, se pieni sellainen.

Emme olleet sitä koskaan kiertäneet.

Oulangan kansallispuiston maisemat.

Yöpymispaikaksi valitsimme sen edullisimman leirintäalueen jonka bongasin.

Viisitoista euroa per yö sähkön kera.

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme pari reppua ja lähdimme kiertämään retkeilyreittiä.

Melko vilkas päivä, eteenkin nuotiopaikoilla riitti väkeä. 

Wau, me jaksoimme hienosti.

Me, joita sellainen urheilukärpänen ei suuremmin ole kiusannut.

Leiripaikalta matkaa kertyi 13km kaikenkaikkineen.

 Toinen yö vielä Oulangalla.

Oli kova polte jatkaa matkaa.

Poroja.

Niitä oli valtavasti,

varsinkin tiellä.

Olemme monta pohjoisen reissua tehneet, joidenka aikana porohavainnot olleet ainoastaan käristysmuodossa. 

Yöksi Kaamaseen.

Siellä ne mäkäräisetkin olivat.

Onneksi eivät seuranneet Norjan puolelle.