Olen kuunnellut ahkerasti joululauluja.
Näin arkena illan koittaessa pääasiassa koneen äärellä,
luurit päässä -netistä.
Musiikki on sellainen johonka liittyy paljon muistikuvia.
Asiat joita ei muista edes muistavansa,
palaavatkin mieleen kuvina.
Minulle kävi tänään niin.
Jouluaamu aikainen.
Pimeää ja paljon pakkasta.
Joulukirkkoon äidin ja äidinäidin kanssa kävellen.
Matka on lyhyt.
Pakkanen narskuu kenkien alla, nenänpäätä pistelee.
Kädessä uudet nahkarukkaset.
Muu perhe jää vielä nukkumaan,
tilanne on erityinen.
Kirkossa viereemme istuu kovaa ja korkealta laulava,
vähän sellainen pelottavanakin kylällä tunnettu.
Tarjoaa minulle sisu-pastilleja.
En muista tartuinko tarjoukseen,
se tässä sivuseikka.
Se jouluinen tunne.
Niin vahva että tuntuu vieläkin.
Kuvassa muistoni äidinäiti oman äitinsä sylissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti