Sunnuntai.
Ja sulanut lumiukko,
vesisade vei kaiken lumen.
Rakastan näitä hitaita aamuja,
voisivat tulla tavaksi.
Olen niistä nyt saanut nauttia melko usein,
lomalla päivittäin.
Etelässä meille muodostui aamurutiini,
aamukävely aamun ensisäteissä, meren ensikuohuja kuunnellessa.
Haimme kaupasta tuoretta leipää ja palasimme hotellille aamiaista laittamaan.
Parina aamuna istahdimme rantakahvilaan.
Ilmassa oli kiitollisuutta.
Tänään etsin joululevyt esille.
Asettelin adventtikynttilät.
Ruuaksi söimme tänään yleisön pyynnöstä pitsaa.
Seitsemän kokkia loihti itselleen sen parhaan pitsan.
Kyllä maistui ja nyt janottaa.
Sadesään innoittamana keittiöremppa eteni.
Minäkin jouduin vai pitäisikö sanoa pääsin vihdoinkin mukaan puurtamaan.
Ensimmäinen työtehtäväni tuntuu varmasti hartioissa huomenna,
lasikuitutapeetin irrotus mattopuukolla.
Nyt jäi yöksi ajatustyötä,
kuinka saamme yhden seinällisen kodinkoneet soviteltua.
Uskon jotta se ahaa-elämys vielä saapuu.
Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti