Ihan maassa

Lapio ja talikko.
Kaksi avokompostia ja kaksi suljettua pesää.

Tehtävänä siirtää valmis multa kohteesta A _kasvimaalle kököksi säilytykseen.
Sitten kohteesta B puutarhajäte tyhjentyneeseen kehikkoon.
Kohteen B pohja muhevaa multaa eli seuraavaksi lapiointia samaiselle kasvimaalle.

Nyt on tehtävä suoritettu pisteeseen; kohde A jo pullistelee; omppuja&lehtiä.
Kohde B jäi kuivattelemaan tyhjennettynä.

Suljettu pesä C melkein saatu tyhjäksi. Valmista kompostoitunutta multaa. Kaikki ne ihanat banaaninkuoret ja ja ja

Suljettu pesä D on sineettiä vaille.
Enää ei lisää tavaraa, aika alkaa kuhista.

Taitaa olla uusi harrastukseni? _hyvää mieltä kompostihommista.

Ai niin,
ne kauhiat alivuokralaiset kohteissa A ja B.
Google kertoo sarvikuonokas toukkamuodossa, pitäisikö iloita?

Myyränä

Takana laiskimus-maksimus päivä.
Vaikeuksia käynnistyä.
Siinä ohimennen tuli vähän puuhailtua;
nenänjäljet ikkunasta veks, veskistä pissinhaju veks.

Leluja salaisesti järjestelin, taas muutama *äidin mielestä vähemmän tärkeä* poiiiis.
Imuria heiluttelin.

Pihalla kompostia ihmettelemässä. Kuoputtelua laarista toiseen.
Niitä omppuja, aina vaan satelee puista. Hyviä ovat, namskis.

Iltaa kohden alkoi sujumaan.
Yllättäen huomasin kaitsevani omaa katrasta kolmella vahvistuksella.
Joku visio megaperheen äitinä.
Väänsin leipätaikinaa ja valjastin lapsityövoimaa.

Tuli hyvä mieli kaikille.
Ihanaa leipuripuuhailua, mahdottoman herkullisia lämpimäisiä.

*kiitos tästä päivästä*

Työtapaturma

Kutoo, kutoo...
Jes-kappale valmis.
Mutta mutta,
mitäs omituista tässä nyt on....
Toinen etukappale näiiiin leveä ja toinen näiiiin kapea?!

Kasa julkaisukelvottomia sanoja,
purkupuuhia.
Kuka innosti kutomaan ohi hihakavennuksen *kökkö*

Eli taas kudotaan,
vieläkin etukappaletta :-)

Enkeleitä

Vuosi sitten,
eskarilainen palasi kotiin ja kertoi hämmentyneenä...
Kauheus unohtunut arjen pyörteisiin,
silloin jäätiin lauseeseen "ei näin enää toivottavasti koskaan käy"

Lapselle koulu on koulu.
Se ei ole mikään isojen lasten koulu tai aikuisten koulu.
Se on koulu, mihinkä mennään ekaluokkalaisen innolla.

Mitenkähän huominen?
Varaudun ottamaan vastaan hämmentyneen ekaluokkalaisen ja sen kysymyksen
"eihän näin enää pitänyt käydä..."

Akkujen latausta

Kaksin kaksiyötä.

Upea syyskuinen aurinko, maahan ropisevat lehdet.
Kirpaisevan viileä vesi.
Hiljaisuutta.

Aikatauluttomuutta.
Rauhassa ruokailua, ilta-aurinkoon katettuna.
Kiukaan kihinää öljylampun valossa.

Kainaloon käpertymistä,
arjen karkoitusta.

Vintiö

Meidän vauva.

Nauraa ilkikurista nauruaan,
makoilee ikkunalaudalla ja miettii seuraavaa siirtoaan.

Voisi aloittaa nallejen lattialle viskomisesta, jatkaa pikkulegojen pudottelulla sängyn taakse.
Kivasti lentää, kiva ropina -lisätään tahtia.
Äkkiä pakoon, äiti kieltää.

Uhkaava hiljaisuus keittiössä.
Ihanku lasipurkin kansi..
Jep_keittiöjakkaralla siirrytty astetta ylemmäksi, aina vaan korkeammalle.
Purkkapurkki siellä hyllyllä.

Ja taas se äiti tulee *alasalas heti paikalla* komentonsa saattelemana.

Eteiseen koreja inventoimaan, veskipyttyyn omppu _plops_ Äitihän on sanonut, sylje kuoret pyttyyn älä lattialle...

Nipistän siskoni kiljuvaksi, kalautan veljeä hienolla miekallaan.

Ja nauran.
Joudun jäähypenkille.

Illalla vielä viimeiseksi nostaa äiti vilvoittelemaan vaatehuoneen puolelle. Ihan hiljaa seisoskelen rauhoittumassa riepu kainalossani.

Raotan ovea ja pinkaisen turvalliseen kainaloon.
Käyttäydyn taas ihan kuin vauva, tuhisen suloista vauvan unta.
1v8kk

pakkasen karkoitukseen