torstaina, syyskuuta 18, 2008

Vintiö


Meidän vauva.

Nauraa ilkikurista nauruaan,
makoilee ikkunalaudalla ja miettii seuraavaa siirtoaan.

Voisi aloittaa nallejen lattialle viskomisesta, jatkaa pikkulegojen pudottelulla sängyn taakse.
Kivasti lentää, kiva ropina -lisätään tahtia.
Äkkiä pakoon, äiti kieltää.

Uhkaava hiljaisuus keittiössä.
Ihanku lasipurkin kansi..
Jep_keittiöjakkaralla siirrytty astetta ylemmäksi, aina vaan korkeammalle.
Purkkapurkki siellä hyllyllä.

Ja taas se äiti tulee *alasalas heti paikalla* komentonsa saattelemana.

Eteiseen koreja inventoimaan, veskipyttyyn omppu _plops_ Äitihän on sanonut, sylje kuoret pyttyyn älä lattialle...

Nipistän siskoni kiljuvaksi, kalautan veljeä hienolla miekallaan.

Ja nauran.
Joudun jäähypenkille.

Illalla vielä viimeiseksi nostaa äiti vilvoittelemaan vaatehuoneen puolelle. Ihan hiljaa seisoskelen rauhoittumassa riepu kainalossani.

Raotan ovea ja pinkaisen turvalliseen kainaloon.
Käyttäydyn taas ihan kuin vauva, tuhisen suloista vauvan unta.
1v8kk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti