rusinoita ja popcorneja

Paljon parempi päivä kohta pulkassa -verraten eiliseen.

Ehkä vaikutusta on sillä jotta torstaina viikonloppu jo paljon lähempänä kuin keskiviikkona,
eikö?

Ipanoiden oli tarkoitus lähteä alkuillasta pihalle.
Viritettiin kunkin taskulamppu valmiiksi.
Pihavaatteet lattialle ja vielä viimeinen kurkistus ovesta;
eihän siellä sada...

Juu ja satoi.

Suunnitelmaan muutos.
Askartelupöydän tyhjennys, pöydän ylitse peittoja.
Wau mitenkä hienot seinät saatiin majaan. Kasa tyynyjä, ne taskulamput
ja tietenkin evästä; rusinoita ja popcorneja.

Iltapalan aikakin läheni.
Keksivät jotta lähtevät keittiöön valmistamaan, jotain herkullista.
Mikäpä siinä :-)
Terävämpää veitseä kävivät kyselemässä, huih..

Salaatti komeili pöydässä,
pöytä kauniiksi katettuna.

Ylpeänä äiti pienistä kokeistaan,
erityisesti pääkokista joka organisoi koko jutun.

Elämäni parasta omena-porkkanakuutiosalattia...

möksötystä

Ei aina niin siirappista.

Päivä huipentui iltalenkkiin.
Sen tarkoitus oli rauhoittaa ärsyyntynyt äiti ja riehuva jälkikasvu.

Alkumatka meni mykkäkoulussa.
Äiti siis mökötti eikä jaksanut vastailla jokaiseen koirankakka-kommenttiin.
Tahtoi lykätä rattaita pimeässä illassa ja nuuskia raikasta ilmaa.

Mykkäkoululle kävi niinkuin tapana on, nauratti.

Risteyksessä mietittiin lähdetäänkö oikealle, vasemmalle vaiko jatketaan eteenpäin.
Oikea sai kannatusta, mutta varuiksi valittiin suora, lyhin reitti.

Ei ollut etana matkassa mukana,
alkoi sataa ja kaatamalla.
Oikeasti taisi olla kohta jo antiikkirattaidemme ensimmäinen kylpy, sadesuojakaan ei ollut mukana.

Vesi oli kylmää ja se kasteli totaalisesti, vei mennessään ne muutamat naurun tyrskähdykset.
Ketutti ja voisi sanoa jotta rumaakin sanaa pyöri mielessä.
Kipiti kipiti kotiin.

Uitetut koirat kellariin,
lämpimään kylpyyn.
Se idylli lämpimästä kylvystä, päälle juotavasta iltakaakaosta _ei nyt ollut tämän päivän juttu.
Iltalenkki ei siis tehonnut, se tuhosi loputkin rippeet pelastaa päivä ilon puolelle.

Kaamea keskiviikko.

nro neljä

yks pipo ja kovasti pimeetä

ulkona

Mietin kovasti mitähän tästä päivästä jäi käteen julkaisukynnyksen ylittänyttä?

Se pipo, sitä päättelen tässä samalla. Virkkuukoukku lepää koneen vierellä, kohta taas pujottelen muutaman langanpätkän.

Aamulla lähdin tankkaamaan raitista ilmaa, saattelin koululaisen ihan muuten vaan.
Pääsin kotiin takaisin,
kahvi ja valmiit voileivät odottivat, kiitos!

Aamuaurinko lähti kahville hänkin, hirmuinen pilvi jyräs kovan ropinan kera. "onneksi ehdin kotiin ennen, en siis kastunut"

Rauhaisaa aamun jatkoa.
Sitä perinteistä; tiskit-pyykit...

Alkuillasta oli hulinahetki.
Kylään, juhlimaan, harrastamaan...kotiin hengähtämään... harrastamasta, kylästä ja kotiin. Juhlija sai kyydin toisaalta, kiitos!

Iltapalaksi karjalanpiirakoita, suoraan kaupan hyllyltä, rumasta muovikääreestä.
Murusina peijakkaat.
Vali-vali,
toivottavasti parantavat piirakanleipojat otettaan ;-)

Nyt kun puoliyö jo lähestyy.
Päivä oli mukava.
Ei karannut mopo käsistä, pysyi hommat hanskassa.

Iltatoimet ja pitkästä aikaa elvytyksessä oleva iltasadun luku.
Hyvä mieli itselle ja eteenkin kirjoista lumoutuneille kullannupuille,
enpä saappaitani vaihtaisi tänäänkään!

pipo päivässä pitää...

mielen virkeänä
ja
hartiat jumissa....

ny se sininen loppu

t

poropeukalot