sunnuntaina hattaralla

Sunnuntaina hurvittelimme lähes koko perheen voimin.

Pienin jäi mummon luokse kyläilemään.

Laitteet joihinka minä menen,

saavat mennä lujaa mutta pyörivät mahdollisimman vähän.

Nyt sai isi kyytiä sillä lyhykäisten lasten kanssa aina huoltajaa kaivataan.

Ainoastaan esikoinen ylittänyt maagisen itsenäisyyden-pituusrajan.

Aurinko paistoi mutta toppatakki ei ollut yhtään liikaa.

Ehkä toukokuussa lämpenee.

ps.pääsin kuvat lisäämään toisen selaimen kautta,

mikälie häikkä päällä

kuvaton

Onkohan nyt päällä joku suurempi kuva-häiriö?

Vai omassa systeemissäni vain.

En pysty lataamaan kuvia tänne päiväkirjaani.

Melkein ärsyttävää.

pitkäsorminen

Piti vain kiltisti odottaa.

Kun oltiin värivaatimuksista luovuttu,

sen olenkin jo kertonut.

Mitta ratkaisi.

140cm oli liian lyhyt ja 160cm liian pitkä.

Eräs rouva toi tarpeettomat kaihtimensa kirpputorille,

150cm leveät.

Juuri sopivanlaiset.

Auringonsäteet ovat armottomia.

Niin ihania mutta polttavat värit mennessään.

Lankakorini ovat nyt suojatut.

Nyt odotan törmääväni kankaaseen josta se kevyt kappa ikkunan yläreunaan.

Eilen askarreltiin kerholaiselle paperinukke.

Pötkötti isolla paperilla ja piirsin ääriviivat.

Viimeistelyt sitten neidin käsialaa.

Hymyilen onnelliselle askartelijalle,

suurille silmille, pitkille sormille ja varpaille.

tänään siellä ulkona

Kotipihan kevätpäivä.

Raparperit ovat nousseet meitä tervehtimään.

Hiekkalaatikossa kalastetaan.

 

 

Padolla kohisee.

Vedellä on kova kiire eikä se pieni joenuomakaan enää riitä.

 

 

Tienvarsi keltaisenaan.

Varjo juoksi karkuun

ja metsän puolelta meitä tarkkailtiin.

 

Kiersimme mökillä lenkin.

Minun ideani.

Työnsin, kannoin hiekkaa.

Kyllä se sieltä lähti. 

Ja olisi lähtenyt ilman roiskuavaa rapaakin,

ilman satuttavia sammakoita.

 

 

matkalla ulos

Nousin kahdeksalta.

Avasin verhon ja istahdin lataamaan aamuaurinkoa keinutuoliin.

Neuletta jatkamaan.

Sillä energialla on kotia suoristettu.

Mietin lähdenkö kävelylle vai pesenkö keittiön lattian.

Jälkimmäinen voitti.

Kohta puhdas lattia saa raikkaat matot suojakseen.

Ja päivä on vasta puolessa.

Nyt ulos.

bää bää siellä ja bää bää täällä

Täällä tänään.

Olen aina tykännyt lampaista,

ne vain on niin symppiksiä.

Viuluista en perusta mutta villasta sitäkin enemmän.

Pehmoisia, lämpimiä.

Bää,bää ja suloiset vauvasuukot.

Meille tarjoiltiin sellainenkin elämys kuin synnytys.

Melko jännittävää.

Hetken päästä pieni honteloinen jo kapusi jaloilleen ja tahtoi maitoa.

Taidamme laskea lampaita ensiyön.

isokoskelo

Kävelin koululaistyttöjä vastaan,

olivat kavereillaan kyläilemässä.

Siitä tuli samalla iltalenkki.

Melkein jo kodin nurkalla havahduimme ääneen,

josta ei voinut erehtyä.

Joutsenpariskunnan ylilento,

tosi matalalla.

Lähdin ekaluokkalaisen kanssa kiertämään ylimääräisen lenkin.

Takapihalla.

Taisivat sieltä joutsenet juuri lähteä,

ei näkynyt kuin isokoskelo pariskunta.

Myönnettäköön jotta google kertoi pariskunnan nimen,

mukava oli heidät tavata.

Ihana ilta-aurinko.

Vesi jo virtasi ja valtavat jääpuikot haurastuneet.