syystonttu

Syyskuu alkaa olla purkissa tämän vuoden osalta.

Aamu oli hyinen

ja ilta tuli aikaisemmin kuin viikko sitten. 

Minulta on kyselty;

mahtaako Hermanni taas tulla tänä vuonna?

Eihän tuo pikkutonttunen voi olla tulematta.

Kuvassa poseeraa Kreetan lämmössä,

vuosi sitten.

Meillä on joulusta alettu jo puhumaan.

En minä mutta lapset,

tietenkin.

 

Mieltäni lämmittää kovasti kun pohdinnat ovat olleet;

mitähän minä antaisin joululahjaksi?

Eikä vain mystisiä listauksia omista toiveista.

Isoin kaksikko on aloittanut valmistelut.

Kutoen ja nikkaroiden.

Ollaan juteltu jotta itsetehdyt lahjat ovat erityisen arvokkaita.

Ja kukkarokin kiittää.

Nyt olisi oikeasti sopiva aika aloittaa tonttuprojektit,

kiirus niitten kanssa aina vaan tulee.

satopäivä

Aamu alkoi sämpylä inspiraatiolla.

Ja sitten jatkui enkelikirkolla.

Loppupäivä olikin keinutuolille ja kutimille pyhitetty.

Korjasin satoa.

Testi-lapaset isolle heppatytölle.

Minä en ymmärrä hepoista mitään,

mutta olen kuullut jotta tämän malliset hanskat olisivat toimivat.

LANKA: 7veljestä jämälanka-arkistosta

Toinen pitkistä sukistani valmistui.

Ja erityisen suurta iloa tuotti kultaisen huivin valmistuminen.

Vai pitäisikö paljastaa jotta luovutin.

Annoin itselleni luvan;

reunapitsi saa olla siansaksaa.

Kerran sen purin ja aloitin uudelleen.

Ei se vieläkään mene niinkuin ohjeessa.

En minäkään ole kriteerien mukainen,

vähän epäkesko huivi pukee siis paremmin.

Huivia pitäisi varmaan venytellä ja vanutella,

muotoon.

Taidan senkin jättää.

Huivi vaan kaulaan ja olo on lähes kuninkaallinen.

Kultaisessa kimalluksessa.

 

 OHJE: kauneimmat käsityöt; kolmiohuivi

(ja lehden nro epäselvä, ohje kopioitu...mutta -13 kevät?)

LANKA: SMC miracle (88%puuvilla,12%polyester)

PUIKOT: 5mm pyöröt

lintutornilla

Koululaiset urheilivat lauantai-koulussa.

Kauniin ilman saivatkin.

Kuopuksen kanssa kotona.

Kyselin imurointilenkin jälkeen josko lähtisimme ulkoilemaan.

Vaikka padolle katsomaan näkyisikö lintuja.

Pieni oli heti valmis,

mutta ehdotti lintutornia.

Pyöräilimme lauantairetkelle.

Kipusimme torniin ja ihastelimme maisemia.

Lintuja ei näkynyt,

mutta syksyä kyllä.

Eihän retki ole mitään ilman eväitä,

ne söimme jälkitoimituksena kotona.

Mehua ja muumikeksejä.

Ensikerralla voisimme ottaa teltankin mukaan,

tuumasi retkikaverini.

kuinka monta majaa on liikaa?

 

Lähdin ulos ilman raportointia.

Aurinkoa katsomaan.

Ovi kävi neljästi jälkeeni.

Olivat ihmetelleet missä olen.

Huomasivat ettei ulkona sadakaan.

Tallusteltiin pitkin pihamaata.

Tyhjennettiin tomaattiruukut.

Kuoputettiin kasvimaita.

Haravoitiin.

Sitten ilmestyi sateenkaari

ja hassu sade.  

Majoja ei ole koskaan liikaa.

jääpallot

Eilen pomppi jääpalloja.

Yöpakkasetkin ovat saapuneet.

Hytisee tottumattomuutta.

Heti kun aurinko panttaa läsnäoloaan,

käperrytään.

Valmistaudutaan selviytymään.

Syksy antaa luvan olla.

Vähän alavireinen,

melankolinen.

Antaa luvan sulkea verhot aikaisin.

Laskea tehokkuutta.

Surullisuus tuli tänäänkin.

Luin jäähyväisistä.

Toinen ehti miettiä kaiken valmiiksi,

toinen ei laisinkaan.

En tiedä kumpi on parempi.

odottelijat

Trikookudepalloja odottelee,

inspiraatiota.

Langat puikkoja.

Pari valmista työtä odotellut päiväkirjausta.

Veskin matto.

Luonnossa paljon järkevämmän näköinen.

Toimii.

Ja isännän rikkinäisen autonpenkin tuunasin jo joskus keväällä.

Trikookuteesta on moneksi;

virkaten ja kutoen.

siirtolainen

Tuo vihreä pitkä.

Muutti muutaman talon päästä.

Asunut joskus muinoin isommankin firman pääkonttorilla.

Sai meiltä uuden kodin.

Uuden ruukun,

uutta multaa.

Ja jykevän tuen.

Pätkä heinäseivästä.

Katsotaan kuinka kauan viihtyy.

Olen aika taitava kukkien kanssa.

Ja tänään tapahtui muutakin.

Keittiössä jo syksyn toisen kerran,

olohuoneessa ensimmäisen. 

Lämmityskausi taitaa olla alkamassa.

ps.oranssit kansiot kirjahyllyn päällä ovat väliaikaisia,

ottaa niin silmään

valkoisia odotellaan