sunnuntaina, elokuuta 31, 2014

tällainen lehti






Viikonloppu.
Atshii ja köhköh.

Parempaa oloa ja mamman&pappan lettukestit.
Yhdessäoloa;
kaikki kuusitoista.
Naurua.
Rohkeita uimareita.
Kypsiä omenoita, punaisia pihlajanmarjoja. 

Valmistuneet sukat
ja paljon uutta inspiraatiota sukkatehtaalle.

Neuleenikin edistyy,
se jälkimmäinen hiha loppusuoralla.

"äiti, katso, löysin tällaisen lehden pihalta
-saanko viedä sen yläkertaan talteen?"

Huomenna on syyskuu,
sen taitaa tietää tuo vaahterakin.

sunnuntaina, elokuuta 24, 2014

rajalla


Perjantaina satoi ja tuuli tuiversi.
Illalla annoin syksyn tulla.
Kynttilät.

Lauantaina marjapensaissa.
Marjat jotka jäivät ennen kesäretkeä,
olivat vähän raakoja eikä aika riittänyt.
Tai inspiraatio.
Sitten tuli liian kuuma ja ampiaiset.

Aina sataa eikä voi pihalla puuhata,
edes kerätä marjoja.

Eilen keräsin ja tänään.
Ei jäädä mehutta.

Tänään saimme kesän kylään.
Ihana aurinko,
lyhythihaisuus.
Saimme pihamaalla paljon aikaiseksi,
sisällä näytti juuri siltä.

torstaina, elokuuta 21, 2014

eilen



Eilen sain ruusuja.
Yhden jokaista vuotta kohden jonka olen rouvana elänyt.
Liian romanttiseksi ei päässyt päivä muodostumaan,
siitä pitivät huolen vanhempainillat.

Meidän pienet käyvät tällä hetkellä koulua väistötiloissa,
kouluremonttia paossa.
Melko jännittäviä vekottimia löytyy sisääntuloaulasta.

Juha Tapion ihanaa kappaletta lainaan nyt tähän ruusunpunaiseen päivitykseeni.

Oi kultani älä niin huoli
 vaikka terävä ja viuhuva nuoli
 saattaa meihinkin osuu kyllä

 Mitä huominen ottaa, antaa
 sitä tänään vielä et voi kantaa
 eikä ne murheet meihin yllä

 Meillä on aikaa vielä
 nauruun, leikkiin ja rakkauteen
 iloon ja ukkosen jylinään
 Meillä on aikaa vielä
 kääntää kellot kohdalleen
 joka ainoa päivä on tänään

 Älä kaunaa mennyttä kanna
 sen viimein jo lähteä anna
 takkinsa ottaa ja ovella kiittää

 Älä pelkoa tulevaisuuden
 älä onnen tai onnettomuuden
 me olemme tässä ja nyt ja se riittää

Meillä on aikaa vielä
 nauruun, leikkiin ja rakkauteen
 iloon ja ukkosen jylinään
 Meillä on aikaa vielä
 kääntää kellot kohdalleen
 joka ainoa päivä on tänään

 Joka aamu mä odotan sua
 niin kuin ihmeellistä ja uutta
 Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua
 niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan

 Meillä on aikaa vielä
 nauruun, leikkiin ja rakkauteen
 iloon ja ukkosen jylinään
 Meillä on aikaa vielä
 kääntää kellot kohdalleen
 joka ainoa päivä on tänään

Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään

tiistaina, elokuuta 19, 2014

luovuttaminen


Tänään luovutin.
Pukeuduin aamulla farkkuihin shortsien sijaan.
Päivällä tarvitsin villatakkia,
ulko-ovea en suostunut sulkemaan.

Villasukista en ole luopunut kesähelteilläkään.
Yöaikaan ollut mukava irtautua villasukista,
nyt tarvitsen niitä päivisinkin.
Minulla onkin erikseen päivä -ja yövillasukat.

maanantaina, elokuuta 18, 2014

paljastuminen




Keittiömme ikkunan takana kasvaa tuija.
Tuijaan olemme kiinnittäneet lintulautoja,
se on meidän lintupuu.
Näin kesäaikaan olen vienyt sinne leivänkannikoita,
niitä pahoja paahtoleivän reunoja -jos pikkuneidiltä kysytään. 

Yksi lintulaudoista on pitkulainen, kannellinen.
Kansi on viimeaikoina aina ollut avonaisena.
Kerran yllätin oravan pyllistelemästä,
häntä vihtoi ilmassa ja itse otus pöntössä.

Perjantaina onnistuimme seuraamaan mitenkä kannen avaa,
näppärä tyyppi.

Pihamaalla kasvaa muutakin.
Hortensia oksan nappasin ruohonleikkuun ohessa,
todella kaunis kukka.

Kasvimaalta bongasin puolitoista kiloisen kesäkurpitsan,
taitaa olla kesän ennätykseni.
Niin kiitollinen kasvi,
ei välitä vaikka unohdan.
 

sunnuntaina, elokuuta 17, 2014

havahtuminen


Tämä vaatii palstatilaa.
Olen vuosien saatossa onnistunut kadottamaan ystäviä,
en koe niitä menettäneeni.
Elämä vain on vienyt ja arki vaatinut.

Kulunut viikko on ollut ystävärikas.
Olen saanut viettää mukavia hetkiä ystävien kanssa,
vanhojen ja vähän uudempienkin kera.
En ehkä olekaan ihan yksinäinen?

Pidetään huolta ystävistämme.

perjantaina, elokuuta 15, 2014

kynnyksellä






Ensimmäisen koulu -ja kerhopäivän jälkeen lähdimme retkelle,
tietenkin.
Pehmeä lasku arkeen.
Kyläkaupasta jätskit ja eväskori mukaan.
Mökille uimaan.

Nyt ollaan arjessa kiinni,
rutiinit palautuivat kivuttomasti.
Viikonlopun kynnyksellä on aina mukava seistä.

Tämä viikko on vielä tarjonnut shortsikelejä.
Sadetta ja aurinkoa,
ukkoskuuroja.