Rva Vaaksanheimon päiväkirjamaista mutinaa arjesta ja arjen vierestä
perjantaina, tammikuuta 14, 2011
kyynel
Aika kuluu, vuodet vierii. Jo kymmenen. Olin pyöreä vatsainen, ihan pian äiti. Heidän äitinsä lähti. Tavallinen päivä ja seuraavana ei enää hymyillyt. Surullisuus vyöryi ylitseni, pala kurkussa. Aikuisia jo, kaipaus ei katoa koskaan.
Muistan sen hetken ikuisesti 10 vuotta sitten.Olimme tulossa teille kun puhelin soi pysähdyttiin tien reunaan..silloin aikakin pysähtyi..pala nousi taas kurkkuun ja kyyneleet silmiin ..
Muistan sen hetken ikuisesti 10 vuotta sitten.Olimme tulossa teille kun puhelin soi pysähdyttiin tien reunaan..silloin aikakin pysähtyi..pala nousi taas kurkkuun ja kyyneleet silmiin ..
VastaaPoista