Voi saa olla rauhassa lautasella.
Yläkertaan ei livistetä karkuun.
Sohvan kulma ei rispaannu.
Kukaan ei.
Tuijota ikkunan takana,
istu hiekkalaatikon reunalla odottamassa.
Odottamassa jotta ovi aukeaisi.
Kulje pihalla vastaan,
kiehnaa koululaisten jaloissa.
Makaa keskellä kasvimaata,
pälyile marjapuskaiden varjossa.
Tarkkaile lintuja,
hätistele oravia.
Hiippaile naapuruston nurkissa.
Kuuntele, vastaile.
Kehrää.
"äiti, mä tahdon uuden sellaisen kissan jonka kanssa voi jutella"
Sellainen hän oli.
Kissa, jonka kanssa pystyi juttelemaan.
Ikävä yllätti.
Eihän kissan vuoksi tarvitse valtamerta vuodattaa.
Niin voi kuitenkin tapahtua.
Kuvassa vanha herra huhtikuussa,
PikkuKakkosta katsomassa.
Kesäkuussa hän syntyi ja kolmetoista vuotta myöhemmin poistui autuaammille hiirimaille.
Meillä on ikävä.
nyyhhh,,kyyneleet tulee ...Misu kuului perheeseen monet vuodet .. pörröinen ja pehmoinen <3
VastaaPoistaItku tuli kun luin kirjoituksesi. Voimia teille suruun <3 Kisu elää kauniissa muistoissanne <3
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistaAamulla kun kahvinkeittimen virittää, katsoo samalla ikkunasta tuijottaako Misu jo siellä. Tuijotuksen lisäksi maukui kun kysymyksiä esitti ikkunan lävitse.
Kävin tänään ilmoittamassa asiasta Misun kakkoskodissa = yksi naapuritaloista jossa vieraili & ruokaili säännöllisesti perheen 2 muun kissan kaverina. Olivat siellä kutsuneet Epuksi koska oli kummallinen Heppu :-)
Kylänraitin kulkurimme <3