Sateinen ja harmaa aamu.
Ihanku Syyskuun ensimmäinen päivä.
Iski inspiraatio.
Katosin kellariin.
Raivasin ja luuttusin ompelupöytäni.
Viritin valaistuksen.
Paidat oli valmiiksi leikattuina,
kerran aloitin ja sain valmiiksi apinapaidan,
nyt loput.
Ompelun ja musiikinkuuntelun riemua.
Pöydälleni mahtuu tavallisen ompelukoneen ja saumurin lisäksi stereot.
Olen samanmoinen ompelukoneen kanssa kuin kutoessa.
Vähän aina kiire, ohjeita noudatetaan heikosti.
Ihan tyytyväisiä olivat ipanat paitoihinsa.
Pienimmän kirahvi on parhaimmillaan yökäytössä.
Lupasin tehdä edustuskelpoisemman pikapuoliin.
Tähtiteini tarjosi parhaimman kiitoksen,
"äiti, tätä voi käyttää vaikka koulussa"
Vietin sunnuntain siis kellarissa.
Ajantaju katosi.
Välillä kävin valmistamassa ruuan,
kerran kahvilla.
Eihän tällaista vimmaa voi ohittaa,
niin harvoin vierailee.
No ei ollenkaan hullumpi tapa viettää päivää :) Ajantajuttomuus on ihana tila.
VastaaPoistaohhoh,joskus tuollaiset päivät ovat erittäin tervetulleita!Katoaa ajantaju ja saa olla ihan yssikseen,omassa rauhassa...Aikaan-saannokset upeita:)
VastaaPoistaIhana inspiraatio! Tässä kohtaa iskee taas kateus kun itse ei osaa ompelukoneella tehdä mitään. Olisi kiva tehdä ipanoille vaatetta. :)) Ihanat kankaat sinulla.
VastaaPoistaNyt on kulunut ajantajuttomuus-päivästä kolme päivää, en enää muistakaan mitä ompeleminen on....
VastaaPoistaTahdon palauttaa mieleeni, ehkä jo viikonloppuna :-)