Välillä pitää miettiä mitenkä päivänsä kuluttaa.
Sitä kun on vaan kotona oleilemassa kun ei töissä käy.
Vai mitenkä se asia pitää ajatella?
Tänään oli kerhoaamu.
Vartin yli kahdeksan lähdin kerholaisen kanssa kävelemään.
Matka sujui reippaasti rupatellessa.
Mietittiin mitenkä ruoho tarvii sadetta ja kukat aurinkoa.
Kun saavuimme perille kerhoon,
neiti tarrautui jalkaani kiinni.
Sellaista ollut liikkeellä viimeviikkoina.
Itkuttikin vähän,
mutta äiti lähti kylmän rauhallisesti jatkamaan matkaansa.
(=päättäväisesti mutta samalla miettien, oliko nyt liian julma vai ei)
Menin avaamaan kirpputorin ovia ja lajittelin tavaroita kerhon ajan.
Alitajuisesti odotin koska kerhotäti soittaa perään,
niin ei käynyt.
Kivaahan siellä kerhossa oli ollut.
Toimin siis oikein.
Käveltiin kotiin.
Eteisessä hiekkakasa hohti auringossa jotenka aloitin imuroinnista.
Käynnistin tiskikoneen ja kävin kellarissa virittämässä pyykkikoneen.
Tietokoneenkin avasin.
Sytytin puuhellaan tulet ja valmistin ruuan.
Samassa lämmössä paistui vuokaleipä ja aikuisille kaalilaatikko.
(lapset eivät ymmärrä hyvän päälle)
Ensimmäinen koululaiskaksikko kotiutui
ja tunnin kuluttua toinen pari.
Koneiden päivitystä ja kuulumisten vaihtoa.
Pyykkien viikkausta, kaappeihin järjestelyä.
Iltapäiväkolmelta kaipasin kahvia ja mietin,
olisiko kovinkin laiskaa kutoa puolituntia.
Esikoisen villasukat etenivät.
Jalkapalloilija lähti harkkoihinsa ja tytöt hevostelemaan.
Isi tuli töistä.
Tyhjensin tuhkat pönttöuuneista, isäntä lämmitti saunan.
Nyt on saunottu ja pesue iltaruokittu.
Istun koneen äärellä ja ajattelen jatkavani kutomista.
Kutimien jälkeen on kirjan vuoro.
Muutama luku ja sitten nukkumatti kutsuu.
Voisin väittää ettei tämä pelkkää laiskottelua ole.
Ihailen heitä jotka hoitavat isot pesueet, käyvät töissä ja ehtivät vielä harrastamaankin.
Kaikki tapahtuu niin ettei mikään kärsi.
Me mennään nyt näin.
Tuntuu parhaalta meille.
Tällä hetkellä.
Pienemmän heppatytön lapaset.
Jämäkeränen Novitan 7veljestä.
semmosta pientä puuhaa pitkin päivää ja niitä vain tekee,eikä kaikki näy tavallaan mihinkään suuntaan.pitäskö minunki jostain päivästäni kirjoittaa,miten tavallista se arki onkaan? :)
VastaaPoistaJuuri sellaista. Samoja puuhia päivästä toiseen. Monet askareista huomataan vasta jos ne jättää tekemättä.
PoistaMielelläni lukisin teidän vieläkin täyteläisemmästä arjesta :-)
Ihanaa kun on mahdoliisuus olla kotona lasten kanssa. Minäkin siis kotona vaikka pienin täytti jo 3. Ihailen myös heitä jotka töiden ohella hoitavat kaikki nämä koti/harrastus yms asiat. Tuntuu että minulla ainakin riittää aamusta iltaan työtä niin ettei paljon istumaan ehdi.. Välillä kyllä pakko päästä istumaan ja neulomaan. Välillä kyllä neulon muutaman rivin seisten lennossa... ;) Juuri sellaista ihanaa hulina-arkeahan tämä on. Ja töissä käyvien lisäksi kunnioitan siis ihan yhtä paljon myös meitä kotona olevia. :)
VastaaPoistaSepä juuri. Tämä kotiäitiys on sellainen uravalinta jotta se ei todellakaan sovi kaikille. Enkä nyt puhu etteikö olisi hyvä äiti vaikka töissä kävisi.
PoistaOn monta ammattia johonka minun itseäni vaikea kuvitella, ihan samoin kuin moni kokee kotona olemisen, vaikeaksi.
Päivääkään en vaihtaisi pois siitä noin 15 vuodesta, jotka kotosalla vietin lapsia ja kotia hoitaen!! Nyt kun aloitin opiskelun, niin tuntuu todellakin, että tunnit eivät vuorokaudessa riitä kaikkeen, mitä pitäis ja haluis tehdä, huokaus. Mutta opiskelu on antanut niin paljon!! Olen kuin uusi ihminen, nyt on minun aika.
VastaaPoista<3
PoistaElämä on erilaisia jaksoja. Itse koen olevani jossakin välimaastossa. Lapset ovat jo sen verran isoja ettei arki ole pelkkää syötä, juota, pue, pissitä...