kesäkuiselta kotimatkalta

Kotimatka oli iloa ja kauneutta.

Katkeruutta ja kaunaa.

Syy miksi mietin sanaa; loppu.

Myötä- ja vastamäkeä.

Toivoisin ymmärtäväni enemmän.

En takertuisi vastakudottuun seittiin,

ei jäisi aaltojen armoille.

Osaisin pyöriä tuulimyllyn lailla,

osaisin katsoa omaa kuvaani kalliolle rauhoittuneesta merivedestä.

Ehkä vielä joskus opin ja ymmärrän.

Tänään tiedän Rakastavani.