Saavuimme pohjoiseen juhannuspäivänä.
Yksi yö leirintäalueella ja sitten pakkasimme rinkkamme.
Minä, pahempi puoliskoni ja kaksi vanhinta lastamme.
Sekä itseoikeutettu vaellusjohtaja, isäni.
Mummo ja mamma jäivät pitämään camping-alue leiriä pystyssä pikkukolmikon kera.
Aloitimme vaelluksen venematkalla ja kun jalat saimme allemme,
kello näytti iltapäivä neljää.
Ajattelimme ettei tarvitse kulkea valoisuuden kanssa kilpaa,
sama se vaikka yöllä kävelisi.
Ensimmäisen yöpymispaikkamme, Sioskurun saavutimme iltakympiltä.
Ensimmäisen päivän osuus lienee se rankin,
polku johtaa pikkuhiljaa tuntureille.
Ja välillä hyvinkin pystysuoraan.
Retkikuntamme kuopus, herra 12v oli kovilla. Loppumatkasta jalat menivät täysin maitohapoille. Seuraavina päivinä hapoista ei ollut tietoakaan,
veturina puuskutti etiäpäin.
Leiripaikassa iltapalatimme. Pystytimme telttamme.
Ja painuimme yöunille.
Hiljaisuus.
ihania kuva-muistoja ja hetkiä lapista...
VastaaPoistaMuistoja <3
Poista