pieni ja pörröinen

Meidän Pontus-pupunen.

Täytti joulukuun lopulla puoli vuotta.

Hänen piti olla tyttären kani,

käytämme sanaa meidän -pakko saada vähän omistaa.

Pikkuinen pörröinen persoona.

Tänään ulkoili ihanassa lumisäässä

ja ulkoilun jälkeen otti rennosti lempipaikassaan,

olohuoneen pöydän alla.

Nyt Pontus on hoidossa.

Ihmettelemme mitenkä tuo pieni ja pörröinen on niin suuri,

tuntuu niin suurelta tyhjyydeltä kun ei ole kotona.

Meitä odottaa seikkailu.

Seikkailua varten tarvitsin neuleen.

Pieneen tilaan mahtuvan,

lämmittävän.

Siskoni markkinoi minulle neulemallin

ja langat.

Sanoi että hyvin ehdin.

Ehdin.

Eilen illalla myöhään kudoin toisenkin hihan valmiiksi,

aamun aloitin neuleen kasaamisella.

Nyt se on valmis.

Sovitettu.

Ja mitä parasta,

tykkään siitä aika paljon.