Meillä oli tänään shoppailupäivä.
Oltiin koko perhe selviytymässä kauppakeskuksessa.
Yksi tosi innokas,
toinen vähän mukana vedettävä.
Kolmas hivenen tukahdutettu.
Kaksi "kun oli pakko" -tyyppiä.
Yksi liian pieni päättämään.
Ja minä.
Lienee kaikkien mielestä parasta oli kotiinpaluu.
Ostin leffan,
Napapiirin sankarit 3.
Päätön.
Mahtava pohjoisen murre.
Hillittömän hölmö.
Huikeat maisemat.
Välähdys vakavuutta.
Naurua.
Vietimme leffaillan, jossa ainoastaan pari oli vähän liian pientä hölmölle huumorille. Maisemat kyllä tunnistivat.
Ehkä selviävät kun tarjolla oli pirtelöä, poppareita ja suklaakonvehteja.
Leffaseurana meillä oli tietenkin myös karvatohveli.
Hän vietti parituntisen tänään yksin kotona
ja täten loppuilta olikin yhtä läheisyyden kaipuuta.
(ja papanointia, suklaavarkautta, paperin syömistä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti