tapaamisia

Kiire.

Mukavuudenhalu.

Väsymys.

Jää monen ystävyyssuhteen hoito retuperälle.

Saataa kyllä viestit kulkea sosiaalisessa mediassa tahi 

kuulumiset pikaviestein puhelimitse.

Ei vaan ehditä kohtaamaan kasvotusten.

Joulu voisi olla jokapäivä.

Jos se saa näin aktivoitumaan tällä saralla. 

Olen tällä viikolla halannut tärkeää ihmistä.

Hän hymyilee ja on aina tuhmuudet mielessään.

Omat kädet eivät enää toimi.

Ei toimi jalat, ei käänny pää, happeakin tarvitsee.

Sanat vaativat tulkkausta.

Hymy ja silmäkulman pilke toimivat.

Joskus ihailin ja kadehdin hänen rohkeuttaan, reippauttaan ja 

taitoa heittäytyä täysillä.

Samoja piirteitä ihailen edelleenkin.

Ne eivät ole kadonneet vaikka kroppa ympäriltä hiipuu pois.

Tämän tapaamisen lisäksi olen syönyt berliininmunkin 

tärkeimmän serkkuni kanssa.

 Meillä oli seuranamme esikoisemme, kummityttöni sekä 

serkkuni nuorempi tytär.

Olen palvellut asiakkaita kirpputorilla siskoni kanssa.

Kudoimme kokopäivän ja maailma samalla parantui.

Tänään keitin kahvit vanhemmilleni.

Kiitos tontuille, oli mukava kun ajelitte käymään. 

Illalla lämmitimme glögiä esikoisen kummisedälle.

Lapset ahkeroivat syömällä suklaata.

Tänään tein myös joulusiivouksen lähes vahingossa.

Se oli sellainen kun pyyhki pölyt työpöydältä ja kirjahyllyn reunalta.

Kaatoi lasikulhoon tuoksutuikkuja.

Huomenna imuroin,

vaikka näytti ja tuoksui jo aivan valmiilta jouluntuloon.